Sosiaalinen älykkyys työelämässä

Osallistuin pari iltaa kestävälle kurssille, jonka teemana oli sosiaalinen älykkyys työelämässä. Uusista opeista ja ajatuksista innostuneena menin työpaikan yhteiskokoukseen, joka oli edellisen kerran muutama viikko sitten. Olin varma, että olen positiivisesti täynnä sosiaalista älykkyyttä kohtaamaan kritiikin, joka oli väistämättä tulossa. Olen ollut osallisena työryhmässä, jonka tekemä kirjallinen tuotos annettiin eilen työyhteisölle. Ei sitä kukaan ehtinyt eilen vielä tarkemmin lukemaan, mutta hyvin nopeassa tahdissa sieltä löydettiin kielteiset asiat. Sitten eräs työyhteisömme uusi jäsen pyysi puheenvuoron ja antoi aidosti positiivista palautetta. Tämä tyyppihän sotki koko pakan.

Ei meillä tosissaan ole kuin muutamia henkilöitä, jotka aina muistavat haukkua muiden aikaansaannokset ja sitten ihmeellisesti onnistuvat nostamaan puheenaiheeksi omat erinomaiset suorituksensa. Sitä sosiaalista älykkyyttä nyt tarvitsisin itse selvitäkseni näistä tyypeistä joutumatta omilla tunteillani ja koko elämäni traumoilla ja itsetunnon kolhautuksilla mukaan.

Löysin Akuutin arkistosta vuodelta 2003 sosiaalisesta älykkyydestä. Seuraavassa suora kopio:

"JUORUILIJA ON PIILOAGRESSIIVINEN
Kaikki juoruavat – turha edes muuta väittää. Juoruilu kuuluu inhimilliseen kanssakäymiseen, kun pyritään selvittelemään omia tunteita, pohtimaan asioita ja ihmissuhteita. Juoruilu voi maustaa tapahtumista köyhää elämää. Meissä on harmittoman hauskoja tarinaniskijöitä mutta on myös yhteisönsä myrkynkeittäjiä.Aggressiivisia henkilöitä pidetään usein sosiaalisesti kömpelöinä. Piiloaggressiivinen juoruilu ei onnistu kuitenkaan suinkaan kaikilta. Tarvitaan monenlaista ihmissuhteiden tietotaitoa. Ensimmäinen edellytys on myötäelämisen taidon, empatian puute. Lisäksi tarvitaan runsaasti tilannetajua ja sosiaalisia taitoja, luettelee Kaukiainen.
- Sosiaalinen älykkyys ilmenee yleensä siten, että pidetään yllä ja vaalitaan ihmissuhteita, luodaan ystävyyssuhteita ja voidaan ratkoa ongelmia. Mutta kun sosiaalisia taitoja ja sosiaalista älykkyyttä käyttää toisten vahingoittamiseen, niin silloin tarvitaan sellaista ihmissuhteiden pelisilmää, että se juoruilu onnistuu ja pystyy saamaan toisen eristettyä siitä muusta työyhteisöstä."

Sosiaalista älykkyyttä voidaan siis käyttää hyvään sekä pahaan. Yllä olevan jutun mukaan esim. Auervaara oli sosiaalisesti älykäs. Hänellä oli pelisilmää, ja hän pystyi käyttämään sitä omaksi hyödykseen loistavasti. Mietin nyt sitä, että kuinka minä voisin käyttää sitä sosiaalista älykkyyttä hyväkseni, jotta selviäisi näistä omaa hyvinvointia ja itsetuntoa uhkaavista työpaikan pelureista.

No, voinhan käyttää esimerkiksi empatiaa eli voin ymmärtää, että heidän oma pahaolonsa ja omat ongelmansa projisoituvat työnyhteisössä negatiivisena käytöksenä. Mitä tästä empatiasta seuraa? Ei paljon mitään, minua harmittaa joka tapauksessa ne henkilöt ja se, että minä tein ihan hirveästi työtä sen paperipumaskan eteen. Toisaalta, kai minulla on oikeus tuntea pahaa mieltä heidän käytöksestään? Vai onko? On kai, mutta luulen, että sosiaalista älykkyyttä osoittaisi, se että sanoisin sen kyseisille henkilöille suoraan, enkä ryhtyisi ja yhtyisi myrkynkeittäjäjengiin.

Pahanilkinen juoruilu kieltämättä tuntuu hetkisen suloisena henkisenä pään silityksenä itselle, mutta pidemmän päälle se ei ole sosiaalisesti älykästä. Omaa pienuuttaan voi tietenkin aina verrata itseään ylevämpiin ihmisiin, esimerkiksi kansanedustajiin. Kuinka sosiaalisesti älykkäitä he ovat omassa työyhteisössään? Löytyykö Arkadianmäeltä myrkynkeittäjiä, Auervaaroja vai millaisia? Viime aikaiset sammakot ja bloggaamiset eivät hirveästi vakuuta.

Olisi mukava kuulla jonkun kommentti tästä aiheesta, mutta kun tekninen älykkyyteni ei vieläkään ole yltänyt tähän kommenttien toimimisasiaan. Mutta otetaan nyt älykkyydenlaji kerrallaan kehittämiskohteeksi.