Koulukiusaamiseen nollatoleranssi, vai kuin ministeri Virkkunen?

Kun luin ihkatuoreen opetusministerin ajatuksia sosiaalidemokraateista, tuli mieleeni omat kansakouluajat. Aloitin ensimmäisen luokkani 1963. Opettajakseni sattui naishenkilö, joka hyvin tehokkaasti erotteli jyvät akanoista. Ei suinkaan koulumenestyksen vaan oppilaiden vanhempien säädyn mukaan. Parhaimmin kohdelluiksi tulivat akateemisten tai muuten rikkaiden vanhempien lapset, sitten työläisten lapset ja vihoviimeiseksi jäivät ne raukat, joiden perheitä nykyään kutsuttaisiin syrjäytyneiksi. Miksi silloin heitä kutsuttiin? En tiedä, saastaksi vissiin. Saastana se meidän ope ainakin heitä kohteli, sen säälien ymmärsin, vaikka olin lapsi.

Itse kuuluin työväenluokkaan, vanhempani kävivät aikoinaan kuusi vuotta kansakoulua Pohjois-Karjalan perukoilla. Olisi heillä lukuhaluja ja -päätäkin ollut, mutta köyhyys ja sota estivät enemmän koulusivistyksen hankkimisen. Molemmat joutuivat koviin töihin jo 11-vuotiaina sodan aikana niin kuin lapset silloin joutuivat. Raataminen jatkui sodan jälkeen maan jälleenrakennuksen ja oman perheen rakennuksen myötä. He "syyllistyivät" uusien työläisten synnyttämiseen, mistä sitten kansakouluopettajaparkani joutui kärsimään. No onneksi pääsin keskikouluun ja siellä katsottiin tuloksia eikä vanhempien kukkaroa. Tai siis tottakai kukkarossa jotain piti olla, että ylipäänsä pystyi menemään keskikouluun. Sen alimman kastin lapset eivät keskikouluun päässeet. Vasemmistohan sitten 1970 -luvulla peruskoulun Suomeen lanseerasi, jolloin kaikille suotiin yhtäläinen oikeus peruskoulun oven avaamiseen.

Palaanpa takaisin tähän päivään. Henna Virkkusen ajatuksia ihmettelen siinä valossa, mitä viime vuosien tapahtumat, Tuusula ja Kauhajoki, ovat koulumaailmassa vaikuttaneet. Koulukiusaamisen nollatoleranssi on julistettu monissa kouluissa johtavaksi periaatteeksi. Mitä mieltä tästä on opetusministeri Henna Virkkunen? Onko periaate oikea vai voitaisiinko sallia joitain poikkeuksia? Voitaisiinko sallia esimerkiksi sosiaalidemokraattien lasten kiusaaminen tai ainakin äänekäs mollaaminen? Tukea Henna Virkkunen saisi tähän varmaan Jyrki Kataiselta. Ihmettelen, että eivätkö he tunne laisinkaan sodan kokeneita, tätä maata omin käsin rakentaneita, köyhistä mökeistä lähteneitä vanhoja suomalaisia, jotka ovat sosiaalidemokraatteja. Eivätkö he ansaitse mitään kunnioitusta nuorten menestyjien silmissä?

Poliitikkojen pitäisi mollata vain toisiaan ei kokonaisia kansanryhmiä, ja senhän kieltää lakikin ja tunneäly (jos sitä sattuu omaamaan). Henna voisi mollata Juttaa, Erkki Stubbia ja Jyrki Eeroa. Tietysti myös eduskuntaan voitaisiin julistaa nollatoleranssi kiusaamisen suhteen, mutta siihen loppuisi kansalta halvat huvit. Se ei olisi suotavaa tällaisessa tilanteessa, jossa monilta uhkaa loppua jo leipäkin.