Toissapäivänä eduskunnassa puhuttiin tästä taantuman ja tulevan laman hoidosta. Miljoonat ja miljardit lentelivät puheissa. Valtio velkaantuu ja kunnat on lirissä. Valtio laskee verotusta ja kunnat ovat paineissa lisätä niitä. Hallituspuolueen edustajat puhuivat fiksusti ja opposition edustajat puhuivat fiksusti, mutta järkevimmän lauseen, minkä aikoihin olen kuullut Arkadian mäeltä päin, sanoi Janina Andersson: "Ei voi olla niin, että voitot ovat yksityisiä ja tappiot sosialisoidaan".
90-luvun alun laman pankkitukineen sanottiin maksaneen enemmän kuin sotakorvaukset aikoinaan ja nyt sitten puhutaan, että valtion velkaa joutuvat vielä lapsenlapsemme maksamaan. Eli taas niitä tappioita sosialisoidaan. Miten tähän sitten taas on jouduttu? Kenpä tietäis ken. Osaisivatkohan ne tärkeät liike-elämän henkilöt, jotka rahoittivat eduskuntavaaleissa tämän hallituksen vaalikampanjat, kertoa miten tämä tappioiden sosialisointi oikein hoidetaan, ettei sitä lykättäisi seuraavien sukupolvien kontolle? Eihän isovanhemmatkaan ota tolkuttomasti velkaa ja jätä sitä sitten lapsenlapsien maksettavaksi. Päinvastoinhan he yleensä toimivat. Jättävät lapsille ja lapsenlapsille vähän enemmän, mitä itse saivat. Meiltä ei tällä menolla taida jäädä edes raitista ilmaa perinnöksi.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti