Senioreista vanhuksiksi

Taas aamun lehdestä sain virikkeitä. Siinä haastateltiin kahta Jorvin sairaalan lähihoitajaa, jotka toivat esiin sellaisen asian, mitä itsekin viimeksi taas kunnallisvaalien aikaan ihmettelin. Nimittäin sen, että poliittiset vaikuttajat katsovat täysin vaaleanpunaisten lasien läpi vanhustenhoitoa, kun he puhuvat, että vanhuksen paras paikka on koti tai kodinomainen paikka, jossa hän saa ummistaa silmänsä viimeiseen uneen. Tämä on aivan totta, silloin kun vanhus on melko terve ja toimintakykyinen tai asuu vanhanaikaisesti monen sukupolven (keskenään toimeentulevien) huushollissa. Kotona asuminen on tietenkin ihanaa ET-lehden lukijoiden sorttisille "seniorikansalaisille", "kolmatta ikäänsä" eläville, taloudellisesti hyvin toimeentuleville, "ikinuorille" airasamuliineille.

Itse olen nähnyt työssäni muunkinlaisia vanhoja ihmisiä. Liikuntakykynsä, pidätyskykynsä ja/ muistinsa menettäneitä, monisairaita ihmisiä, jotka elävät hygieenisesti, ravitsemuksellisesti, sosiaalisesti ja henkisesti turvattomissa olosuhteissa. He voivat asua "romanttisessa", punaisessa

mökissä, johon ei ole enää vuosikymmeniin tehty korjauksia, piha ja puutarha on hoitamatta, peseytymistilat ovat alkeelliset ja suursiivousta ei ole tehty vuosikausiin. Kaapit ja komerot ovat siivoamatta, vaatehuolto on tekemättä jne.

Kylmä totuus on, että näille ihmisille ei voida yhteiskunnan toimesta taata inhimillistä elämää sinne mökkiin. Ei riitä yksinkertaisesti verovarat eikä ennen kaikkea löydy ihmisiä tekemään tällaista työtä. Sairaiden vanhusten luona tehtävä kotityö vaatii työntekijältä paljon muutakin kuin sitä, että osaa pidellä siivousrättiä kädessä. Yleisönosastoilla usein uhotaan sitä, että työttömät pitäisi laittaa mummoja hoitamaan. Työttömyys ei ole ainoa pätevyysvaatimus vanhustenhoitoalalle. Siitä, jokainen, jolla on omia vanhuksia, on taatusti yhtä mieltä kanssani. Luotettavuus ja turvallisuus on ensimmäinen perusehto vanhustyöntekijälle. Senjälkeen tulee moninaiset ammatilliset tiedot ja taidot sekä persoonalliset tekijät.

Jorvin hoitajat totesivat myös, että ihmisellä on oikeus tulla vanhaksi ja väsyneeksi. Olen samaa mieltä, ihmisellä on oikeus totisesti siihen, sen päälle vielä sitten oikeus kuollakin. Vanhusten saattohoidon puutteellisuudesta nämä Jorvin fiksut hoitajat olivatkin huolissaan.