Olin tänään leffassa 9 -vuotiaan pojanpoikani ja 6-vuotiaan pojantyttäreni kanssa. Leffa oli Disneyn Bolt. Se alkoi suloisesti ja sitten alkoi se tämän ajan tyypillinen räiskintä ja paiskinta. Mutta sitten juoneen tuli uusi ulottuvuus ja lopulta se oli suloinen kertomus ystävyydestä, rakkaudesta ja perheestä ja tavallisesta mukavasta arjesta. Lasten kanssa elokuvissa olossa on hauskinta kuunnella niitä pyrskähdyksiä ja naurunherakoita ja -remakoita. Yleensä lasten elokuvissa on aikuisillekin omat vitsinsä, joita lapset eivät ymmärrä ja lapsille taas takuuvarmoja nauratuskohtauksia. Surettaa vain näin mummuna, että lapsiakin hauskutetaan väkivallalla. Samaan aikaan puuhataan jotain tupakkalakia, joka kieltäisi tupakoinnin näyttämisenkin elokuvissa. Tupakka ei siis saa tappaa, mutta muuten ihmisiä saa tappaa ihan tullen mennen. Omituisia joskus nämä arvoasetelmat.
Monesti en meinaa pystyä katsomaan lasten leffoja, kun niissä on niin nopea meininki, jotenkin tulee liikaa aistiärsytyksiä. En tiedä, onko kyse heikkohermoisuudesta, vanhuudesta vai ehkä molemmista. Ja olen varma, että tämän päivän lapset saavat liikaa juuri näitä ärsykkeitä. Pienten vauvojenkin lelut ovat täynnä kuvioita ja kirkkaita värejä, ne pitävät meteliä ja ne liikkuvat ja pyörivät. Pienille vauvoille on kerhoa, uintia, jumppaa, teatteria ja eräs tuntemani vauva vietiin rokkikonserttiin. Heitä viedään lentokoneella ympäri maailmaa jne. "Liian pienenä liian paljon" jatkuu sitten koko lapsuuden ajan. Vahvat ja lahjakkaat yksilöt varmaan kehittyvät ja virittyvät 24h/7vrk systeemissä, mutta psykiatrisen hoidon tarpeessa olevien lasten määrä viittaa siihen, että näitä, jotka eivät kestä, on aika paljon.
Oli hauska päivä ja lapsenlapset pitivät elokuvasta kovasti. Mummukin piti siitä.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti