Perusruokaa halvalla, särpimet maksaa

Olen seurannut "Laman lumoa" blogia mielenkiinnolla. Olen itsekin tottunut olemaan taloudellinen olosuhteiden pakosta. Joskus oli kovinkin tiukkaa. Esikoiseni sanoi muuttaessaan kotoa, että hän ei ikinä enää syö riisiä ja tonnikalaa. Se oli halpaa ruokaa ennen EU:ta. Sitten molempen raaka-aineiden hinnat nousivat, mutta kyllähän niistä halvalla vieläkin vääntää. Muistanpa sellaisen ajan, kun ostin appelsiineja, niin kirjoitin niihin lasten nimet, etteivät syöneet enempää kuin sen yhden. Tyttäreni tuli kerran keittiöstä ja sanoi, että nyt jääkaapissa ei pala enää edes se kuuluisa valo. Kerran tilipäivänä raahasin kuutta ruokakassia kotiin, johon poikani totesi, että kyllä nyt kaapit hämmästyy.

Peruskotiruokaa saa valmistettua halvalla, mutta särpimet maksaa. Nykyaikaiseen ruokavalioon suositellaan lautasmallia, 500 g kasviksia ja hedelmiä päivässä, kalaa ja maitotuotteita jne. Minun ei enää tarvitse pohtia ihan niin tarkasti ruokamenojamme, mutta ei meillä ole varaa naudanfileitä ja lohia syödä. Minulla on tietyt kipukynnykset eri ruokatarvikkeiden hinnoille esim. en osta yli 2 euroa maksavia hedelmiä tai jäävuorisalaattia, ikinä en maksaisi kurkusta tai tomaatista yli 3,50 euroa. Yli kympin kilo maksavaa kalaa tai lihaa en osta tai harvoin ostan edes yli 7 euroa maksavaa. Hamstraan häpeämättä kaupastamme puoleen hintaan myytävät tuotteet.

Makeita leivonnaisia ostan tosi harvoin valmiina, niiden leipomisessa säästää isot summat kuten myös vaalean leivän. Ruisleivästäkin katson aina kilohinnan, enkä osta yli 3,50 euron kilohintaista leipää Me syömme nykyisin paljon broileria, kun sitä on usein puoleen hintaan ja muutenkin koipi-reidet ovat edullisia. Leikkeleistä katsomme tarkasti hintalaput. Juustojen kotimaisuusvaatimuksestani olen viime aikoina luopunut, koska suomalaisen juuston hinta on törkeästi noussut. Kilo-, litra- ja kappalehintojen vertailua harrastan koko ajan. Hyvää saa halvallakin, mutta työtä se teetättää ja jatkuvaa valppautta. Kun se on muodostunut elämäntavaksi, ei siitä tunnu olevan haittaa.

Hyvän vitamiinilisän saamme ruokiimme marjoista ja minulla on onnekseni mies, joka rakastaa marjastamista. Hänellä on vielä toistaiseksi selkäkin jotenkuten kunnossa. Itselläni on niin paljon vaivoja, että marjametsässä olen nykyisin enemmän haitaksi kuin hyödyksi.