Nuorempana vähän naureskelin äitiäni, joka on aika säästäväinen eikä heitä mitään pois ennen kuin se on ihan välttämätöntä. Hänellä on keittiökaluina esineitä, jotka muistan hyvin ihan varhaislapsuudestani. Jotkut Tupperware-kipot kuuskytluvulta on vieläkin hänellä käytössä. No, joskus olen huomaavinani itsessäni aika samoja piirteitä. Siitä esimerkkinä olkoon tämä kammottava leikkuulauta, jota olen pitänyt kohta kolmisenkymmentä vuotta aarteenani. Se jäi eräästä keittiöremontista kaappien vaihdon yhteydessä vakiovarusteekseni. En osaa tehdä mitään ilman sitä. Se käy leipomisen apuna sekä kaikkeen pilkkomiseen ja silppuamiseen ja lihapullien pyörityspaikaksi ja foliolla päällystettynä isojen kakkujen ja voileipätarjoilun alustaksi jne. Se on hirveän näköinen, mutta vähällä en siitä luopuisi.
Tänäänkin sämpylöistä ei varmaan olisi tullut mitään ilman tätä rumilusta. Sämpylöihin käytin kaurapuuron jämän, auringonkukansiemeniä, sämpylä- ja hiivaleipäjauhoja sekä suolaa, siirappia ja juoksevaa margariinia sekä tietysti hiivaa.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti