Lauantaina olin pulkkamäessä 9v. pojanpoikani ja 3v. tyttärenpoikani kanssa. Ilma oli ihana ja pojat myöskin. Kolmasluokkalaisella on lukivaikeus. Sain houkuteltua hänet aloittamaan mummun luona "läksyparkissa" käymisen. Tänään aloitamme. Yritän järjestää työni sen mukaan, että hän voisi ainakin kolme kertaa viikossa käydä täällä. Netistä olen löytänyt jo kaikenlaisia tehtäviä ja apuvälineitä, joita voimme käyttää hyväksemme. Hänen isänsä joutui saman ongelman vuoksi 80-luvun alussa kokemaan kovan kohtalon opettajan kourissa. Tämä "kalkkis" haukkui poikaani koko ajan tyhmäksi, laiskaksi ja hölmöksi erittäin raa´alla tavalla. Itsekään en paljon pystynyt auttamaan, kun työ ja kotityöt veivät voimat. Olin nuori enkä ymmärtänyt itsekään näitä lukivaikeus- asioita. Tai miksi olisi pitänytkään, kun ei opettaja ja koulutoimenjohtajakaan ymmärtäneet. Onneksi aika on toinen näissäkin asioissa. Tosin nyt tulee vastaan kunnan rahapula. Pelkkä opettajan ymmärrys ei riitä, tarvitaan myös aikaa ja resursseja.
Mummous on mukavaa. Olen tuntenut aina itseni riittämättömäksi ja huonoksi vähän joka sektorilla, mutta olen sitä mieltä, että mummona olen ihan ok. Toisaalta näen kirkkaasti, kuinka huono äiti olen ollut. Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Tekstit
Heips!
VastaaPoistaEn ole mummo, vaikka "vanha" jo olenkin.
Mutta ainahan sitä vanhemmiten viisastuu ja ehkä juuri siksi tuntuu pahalta kun ei aikanaan osannut/älynnyt omien lapsien kanssa toimia niinkuin tämänhetkisen ymmärryksen mukaan tekisi.
Mutta eikös se riitä, kun parhaansa kuitenkin yritti senhetkisen tiedon ja taidon mukaan.