Luovasti leppoistava

Kävin lukemassa leppoistelijan blogia http://leppoistaminen.blogspot.com/, jossa puhuttiin suhteesta työhön ja downshiftingistä. Minua tämä leppoistaminen ja slow life kiehtoo tosi paljon. Olin nuorena työhullu ja ainoan arvon pystyin antamaan itselleni työn kautta. Siihen tietysti oli syynsä, miksi itsetuntoni ainoa hiiva oli työ, työ ja työ. No siitä hulluudesta olen osin päässyt. Tosin tarvittiin ruumiin sairastuminen ennen kuin pystyin hakemaan itselleni arvoa jollakin muullakin mittarilla. Nyt osaan jo olla mainio leppoistelija. Tänäänkin huomasin, että minulle on kertynyt liikaa ohjelmaa täksi ja huomispäiväksi, ja niinpä kylmänrauhallisesti raivasin kalenteriin tyhjän kolon täksi illaksi ja huomisaamuksi, jotta saan vedettyä leppoisasti henkeä. Vähän tuli huono omatunto, mutta vain sen verran, että sen hyvin kestän. Luulen, että maapallokaan ei nyrjähdä sijoiltaan tämän edesottamukseni vuoksi.

Minusta on luovasti leppoisaa valmistaa ruokaa tai tehdä jotain muuta käsillä. Ikävä kyllä en ole vielä oppinut pitämään siivoskelua leppoistavana toimintana. Yritän muuttaa asennettani tässä kohdassa. Minusta on leppoisaa tavata sellaisia ystäviä, jotka eivät ole energiasyöppöjä, jotka imevät minusta puhdin pois jo yhdellä kahvireissulla. Lapsenlapset ovat myöskin leppoistavia. Kuuluuhan jo mummun rooliin leppoisuus ja kiireettömyys. Mieskin on välillä hyvinkin leppoistava elämän elementti. Mutta selvää, on että viidenkympin rajapyykin ohittaminen antaa taloudellisia mahdollisuuksia ja henkisiä valmiuksia leppoisaan elämään.