Kauhea kevätitseinhotus

Ihanaa, kun kevät on tullut. Ihanaa puolestaan ei ole se, että sen mukana tulee kevätitseinhotus. Se kumpuaa sitä pahemmin mitä kirkkaammin aurinko kollottaa. Ensinnäkin naama. Kenen on tuo talven aikana pöhönnyt, harmaa vekkikurttunaamavärkki? Kenen ovat nuo harmaat, kuivat sojottimet, joita hiuksiksi kutsutaan? Kenen ovat nuo reidet, joiden pinta näyttää siltä keltaiselta Israelin herkulta? Paitsi, että appelsiini ei näytä reisissä miltään herkulta.

Entäs sitten, kenen on tuo harmaan pölyn valloittama huusholli? Kenen ovat ikkunat, joista ei kohta kevätaurinkokaan paista läpi. Kenen ovat nuo kaikki tavarakasat ja lehtipinot ja ompelutarvikkeet pitkin poikin huushollia?

Kaikki kuuluu minulle. Sen voin hyvin tunnustaa näin koko maailmalle. Kevätitseinhotukseni saavutti tänään todennäköisen huippunsa. Luulen, että huomenna jo helpottaa. Muutaman viikon päästä olen jo tottunut tähän valon paljastamaan maailmaan. Sitäpaitsi, johan aloitin kevätsiivouksenkin ja tein paljon hyviä lupauksia naamani ja kroppani suhteen. Kuten teen joka kevät, kesä, syksy ja talvi ja vähän siinä välissäkin.

Ihanaa kuitenkin, kevät on jo täällä!!!!!!