Pakastimen tyhjennys jatkuu. Keitin maijallisen sananmukaisesti sekamehua. Mehu sisältää punaherukoita, mustaherukoita, raparperia, omenaa ja vadelmia sekä tietysti sokeria.
Säilöminen on aina ollut himohommaani. Johtunee geeniperimästä sekä biologisesta tarpeesta varautua talven ja pahan päivän varalle. Tämäkin pullorivistö tuottaa minulle erityistä tyydytystä. Siinä se on kauniina ja houkuttelevana.
Tajusin myös äsken, että tämän puuhan minä osaan, ei mitään teknisiä ongelmia, johtoja ja liittimiä eikä nettiyhteyksiä. Tällainen puuhastelu vapaa-aikana selvästi lataa aivojen kovalevyä, kun ei tarvitse prosessoida uutta tietoa vaan pärjää hyvin vanhasta muistista.
Olin kerran pojantyttäreni kanssa puolukassa (taisi olla neljä-viisivuotias silloin), kun hän puuhakkaasti poimi puolukoita ja sanoi: "Keitetään mummu tästä sekomehua." Totesin siihen, että jätetään papalle sen sekomehun keittäminen ja keitetään me sekamehua.
Pesiessäni äsken minigrip-pusseja muistin Rouva Mikkosen, joka neuvoo meitä uusavuttomia säästämään rahaa pusseja pesemällä. Lehtitietojen mukaan Mikkosilla on yli kolmesataatuhatta euroa asuntovelkaa. Tulipa mieleeni, että olisiko Rouva Mikkosen kannattanut säästää jossain muussakin kuin muovipusseissa? Edes hieman?
Hanna-Riikka Kuisma: Korvaushoito
2 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti