Kerrankin uutisissa oli hyviä uutisia. Viime vuonna kerrottiin kampamaneeteista, jotka uhkaavat tuhota kaiken elollisen Itämerestä ja omista lahdistammekin. Nyt siihen tuli peruutus, ne eivät olekaan niitä hirviöitä, vaan joitain vähemmän pelottavia otuksia. Tämä oli todella mukava uutinen.
Hauskaa on myös se, että täällä eteläisessä Suomessakin on talvi. Lunta, pakkasta, jäätä ja valoa. Lapsille on ylellisyyttä se, mikä meille ennemmin syntyneille oli itsestäänselvyys. Itse muistan, kuinka talvisin kaivoimme tunneleita lumen sisään. Lunta oli niin paljon, että saimme luotua ihan lastenmentäviä tunneliverkostoja pihallemme. Pyllymäkeä laskimme talon katolta räystään alle kasautuneseen valtavaan lumivuoristoon. Isä sai välillä kaivaa meidät lapion kanssa irti sieltä, kun jalat juuttuivat niin kiinni. Joskus saimme jalat kyllä irti, mutta kengät jäivät syvälle hankeen. Keväisin ajoimme polkupyörillä pitkin peltoja, kun siellä oli ihana hankiainen. Lumen pinta oli niin kova, että se kesti lapset ja aikuisetkin hyvin. Siitä kovasta hangesta irrottelimme hakkaamalla laattoja, joista rakensimme igluja.
Latuja risteili ympäri kylää, ei niitä latukoneilla tehty, vaan itsehän sitä piti latunsa luoda. Kunto kasvoi kohisten ja omatoimisuus myös. Mäkihyppyä varten keksimme jos jonkinlaisia nyppylöitä. Retkeily läheiseen metsään (50 metrin päähän kotoa) oli suuri seikkailu. Jos oikein hyvä tuuri kävi, äiti antoi evääksi kuumaa kahvia villasukkaan käärityssä viinapullossa ja pullankänttyä tai voileipää. Kerran veljeni kanssa keitimme munia evääksi, kuorimme ne valmiiksi ja käärimme sanomalehteen. No, kauniisti uutisilla kirjailtuja muniahan niistä tuli. Tämä juttu on säilynyt näihin päiviin saakka perheemme tarina-arkussa, josta se kaivetaan aina tarpeen tullen esiin.
Tekstit
Miksi ja milloin pikaratikka voittaa bussin
3 päivää sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti