Uusi kuukausi uusine haasteineen

Olen ollut vuodesta 2000 asti osa-aikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä kaularankavamman ja moninaisen nivelrikon vuoksi. Sitä ennen olin tilitoimistokirjanpitäjä. Sen homman sitten lopetin tykkänään, kun se kävi kovin kaularangan päälle. Olen tehnyt sen jälkeen kaikkea mielenkiintoista aivan uusilla aloilla. Suurin muutos on ollut siirtyminen yksityissektorilta julkishallinnon ja kolmannen sektorin alamaiseksi.

Ensin olin viitisen vuotta seurakunnan palveluksessa hautaustoimessa. Tein vainajien, surevien omaisten ja kuoleman kanssa töitä. Se oli merkittävän kasvattava kokemus. Kasvattava kokemus oli myös seurakunnan uskomattoman hierarkinen ja byrokraattinen organisaatio. Työn ja toiminnan hitaus ja tehottomuus oli ihan uskomatonta, kun sitä katsoi yksityissektorin kirjanpitäjän kokemuksella. Hmm.......

Tämän jälkeen siirryin kunnan palvelukseen kansalaisopistoon osa-aikaiseksi iltavahtimestariksi. Työ sopii hyvin vaivaiselle kropalleni ja vapaan sivistystyön atmosfääri puolestaan sopii tiedonhaluiselle ja oppimisesta pitävälle luonteelleni. Mutta, koska joka hommassa on oma muttansa, tässä on muttana se, että minut palkataan vain lukukaudeksi kerrallaan. Työtä riittää vain seitsemäksi kuukaudeksi vuodessa ja siitäkin on syys- ja hiihtoloma palkattomia. Kesällä tulee neljän kuukauden palkan väli. Viikoittainen työaikani on ilmeisen tarkoituksella jätetty niin alhaiseksi, ettei minua koske esim. työterveyshuolto eikä mitkään muutkaan henkilökuntaetuudet. Hmm..........

Rahareikää tukkiakseni olen tehnyt töitä myös 4H-yhdistyksen vanhuspalvelulle. Kotisiivouksia enimmäkseen, mikä taas ei ole kovinkaan sopivaa kropalleni. Muuten se on antoisaa ja mielestäni tärkeää työtä sota-invalidien ja muiden vammaisten ja sairaiden luona. Palkka on kylläkin uskomaton: 7,68 euroa tunnilta. Sairauden yllättäessä täytyy siirtää työ toiseen päivään tai viikkoon eli sairausajan palkkaa ei tunneta yhdistyksessä ollenkaan. Lomakorvaus maksetaan joka kuukauden tilin yhteydessä ja sekin lasketaan vain 7% palkasta, joten se ei ole läheskään vuosilomalain mukainen. Siellä ei myöskään ole esimerkiksi työterveydenhuoltoa ja työasuja. Kunta on siis ulkoistanut palvelunsa tälle yhdistykselle, joka voi edellä mainituista seikoista johtuen tehdä yksityisiä yrittäjiä halvemman tarjouksen kunnalle. Hmm.......

No, nyt olen vähentänyt siivoushommia vähentääkseni samalla kipuja ja särkyjä. Tänään aloitan uuden aluevaltauksen: erittäin osa-aikaisen ja määräaikaisen toimistonhoitajan tehtävän eräälle taideyhdistykselle. Mielenkiintoisia aikoja on varmasti edessä ja minulle luvattiin ihan mukavaa palkkaakin. Tämä työ on määräaikainen vuoden loppuun ja jatkoa katsotaan sitten, jos yhdistyksen kassassa on rahaa. Hmm.........

Pelkäsin silloin, kun jouduin osa-aikaiselle eläkkeelle, että kukaan ei huoli minua enää töihin, kun kuulevat sairaustarinani, mutta mukavasti näitä töitä on aina järjestynyt. Osin ja tosin se on omaa ansiotani, kun minä olen valmis tekemään mitä vain ja mihin kellonaikaan tahansa kroppani sallimissa rajoissa. Nyt lähden tästä valmistautumaan uuteen duuniin, joka alkaa kello 10.00.

Jos pömppökohu johtuukin kevätitseinhoavista naisista?

Nyt heti perään hokasin, että se valtaisa kohkaaminen Susanna Rahkamoa kohtaan johtuukin ehkä kaltaisistani naisista, jotka ovat kevätitseinhon vallassa ja eivät kestä, että joku hoikka, itsensä kunnossa pitävä ja huoliteltu nainen rupeaa puuttumaan toisen pömppöön. Itseinhohan saattaa äityä niin pahaksi, ettei sitä kestä, vaan yrittää projisoida inhon tunteen johonkin toiseen, tässä tapauksessa Susanna Rahkamoon. Itse en syyllisty tällä kertaa siihen, vaan inhoan ihan rauhassa vain itseäni, vaikka minulla se vasta pömppöjen pömppö on, luulen, että se on kaikkien pömppöjen äiti. Siitä en voi syyttää kuin itseäni (ja vähän kyllä kolmea lastani).

Kauhea kevätitseinhotus

Ihanaa, kun kevät on tullut. Ihanaa puolestaan ei ole se, että sen mukana tulee kevätitseinhotus. Se kumpuaa sitä pahemmin mitä kirkkaammin aurinko kollottaa. Ensinnäkin naama. Kenen on tuo talven aikana pöhönnyt, harmaa vekkikurttunaamavärkki? Kenen ovat nuo harmaat, kuivat sojottimet, joita hiuksiksi kutsutaan? Kenen ovat nuo reidet, joiden pinta näyttää siltä keltaiselta Israelin herkulta? Paitsi, että appelsiini ei näytä reisissä miltään herkulta.

Entäs sitten, kenen on tuo harmaan pölyn valloittama huusholli? Kenen ovat ikkunat, joista ei kohta kevätaurinkokaan paista läpi. Kenen ovat nuo kaikki tavarakasat ja lehtipinot ja ompelutarvikkeet pitkin poikin huushollia?

Kaikki kuuluu minulle. Sen voin hyvin tunnustaa näin koko maailmalle. Kevätitseinhotukseni saavutti tänään todennäköisen huippunsa. Luulen, että huomenna jo helpottaa. Muutaman viikon päästä olen jo tottunut tähän valon paljastamaan maailmaan. Sitäpaitsi, johan aloitin kevätsiivouksenkin ja tein paljon hyviä lupauksia naamani ja kroppani suhteen. Kuten teen joka kevät, kesä, syksy ja talvi ja vähän siinä välissäkin.

Ihanaa kuitenkin, kevät on jo täällä!!!!!!

Vaniljainen vadelmapiirakka

Huono olen itseäni kehumaan, mutta en tästä kävisi haukkumaankaan.

Pohja:

125 g voita tai margariinia

1,5 dl sokeria

1 muna

3,5 dl vehnäjauhoja

1 dl ohrakasta

1 tl leivinjauhetta

1 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta (Flora Vanilla)

Vaahdota rasva ja sokeri, lisää muna hyvin vatkaten ja lisää kuivat aineet toisiinsa sekoitettuna, lisää lopuksi vaniljakastike. Painele taikina voidellun piirasvuoan pohjalle.

Täyte:

1 tuorejuusto, naturell

loppu Vanilla-kastike

1 tl vaniljasokeria, 1 rkl sokeria

1 muna

Sekoita aineet keskenään ja kaada taikinan päälle vuokaan.

Laita 0,5 l vadelmia tai muita marjoja päälle ja paista 200 asteessa n. puoli tuntia. Parasta jäähtyneenä.

Raastattaako?

Eiliseltä jäi lohikiusausta. Harmittelin, että en jaksa lähteä kauppaan hakemaan salaattiaineksia, mutta kurkistus kaappeihin osoitti, että aina sitä jotakin löytyy. Itseasiassa löytyi ruhtinaalliset ainekset värikkääseen ateriaan.

Porkkanaraaste +appelsiini

Punakaaliraaste + kartanopikkelssi

Punajuuri + omenaraaste

Voi pyhä pömppö sentään

Käyn joskus Iltalehden keskustelufoorumia lukemassa. Siellä on niin ihmeellisiä juttuja, ettei välillä meinaa todeksi uskoa, että sellaisia julkaistaan. Kuuluisasta pömppömahasta on virinnyt jo aivan älytön ja täysin hyvien tapojen vastainen "keskustelu". Susanna Rahkamon ulkonäköä ja muuta tyyliä haukutaan mitä kauheimmilla tavoilla. Alkuperäinen pömppömaha -juttu on tosi pientä tämän rinnalla. Lastentasoista keskusteluahan se on, jos yksi sanoo rumasti toisesta ja sitten toinen vastaa samalla mitalla.

Se minua ihmetyttää, että kun televisiossa on niin paljon niitä ohjelmia, joissa paras valitaan ja huonommat tiputetaan vähemmän hienotunteisesti pois, niin miksi juuri tämä pömppö herätti tällaisen vallankumouksen? Esimerkiksi Idolsissa ilkeyksien kohteena ovat nuoret, julkisuuteen tottumattomat ihmiset, Miia Nuutila puolestaan on aikuinen esiintymisen ammattilainen. Miksei Idols ole herättänyt yhtä isoa liikettä loukattujen puolesta? Missiehdokkaita arvostellaan lehdissä aivan sumeilematta, eikä kukaan nouse puolustamaan loukattua.

Jos aikuisten ihmisten arvomaailma on sellainen, minkä keskustelupalstoilta voi lukea, ei ole mikään ihme, että koulut ovat mahdollisten koulusurmaajien hauduttamoita. Kuinka julmaa on nuorten ja lasten maailma, jos he ottavat mallinsa aikuisten maailmasta. Tässä pieni otos Susanna Rahkamoa koskevista luonnehdinnoista: hevosnaama, kapakala, nälkiintynyt harakka, takakireä, näkee naamasta, kun lakkaa saamasta jne. Paras lukemani kommentti oli: "on niin hyvän itsetunnon omaava, kun on entisen Helsingin kaupunginjohtajan tytär. Tämä viimeinen on aika koominen, kun ajattelee Susanna Rahkamon uraa ja menestystä. Näyttää siltä, että keskusteluun osallistujista suurin osa ei ole kuullutkaan Susanna Rahkamosta ennen tätä tanssiohjelmaa, joten he eivät tiedä, että hänellä kyllä on kompetenssia toimia tuomarina tanssikilpailussa ja tietää myös kritiikin kehittävän vaikutuksen.

"Kenet korkeat jumalat keinuunsa ottavat kerta" runoili Eino Leino, mutta onhan se niinkin, että kenet korkeat mediat keinuunsa ottavat kerta, niin siinä sitä kiikutusta riittää.

Pääsiäisaskartelua

Tänään meillä oli lastenlapsille askartelupaja. Perun kaikki puheeni lastenlasten leppoistavasta vaikutuksesta. Katsotaan sitten huomenna, olenko muuttanut mielipidettäni asian suhteen.

Tuunattu laukku

Minulla on ollut kauan teoriatasolla valmisteilla tämä laukku, ja nyt käytännössäkin viikkotolkulla. Minulla oli mökillä loppusijoituspaikassa vakosamettipusakka, jonka sitten hiiretkin söivät hihoista. Olin aikeissa heittää sen pois, mutta kun siinä oli vahva vetoketju ja hauskat taskut, niin vielä otin sen talteen mahdolliseksi ompelumateriaaliksi. Näin sitten kerran jossakin farkuista tuunattuja laukkuja ja tajusin tietysti heti tämänkin pusakan mahdollisuudet. Leikkasin sen jokunen viikko sitten ja odottelin inspiraatiota laukun erinäisten ongelmakohtien suhteen.

Ratkaisu tulikin toissapäivänä erään kierrätyslaatikon myötä. Siellä oli aika aikansa elänyt hame, jonka vyösysteemi heti iski silmääni. Siinähän se, laukkuni läpän kiinnityssysteemi. Kun aloin ommella, huomasin, että laukku ei ehkä ole kovin toimiva käsilaukkuna, jos sen on vaan lötköä kangasta. Sattumalta juuri samana päivänä myös sortteerasin kahvipusseja, joita oli tullut sieltä sun täältä kahvipussikorityömaatani varten. Ajattelin, että tottahan kahvipussit jotenkin voi käyttää laukkuni "kovettamiseksi". Niinpä sulatin silittämällä kaksi kahvipussia vastakkain, ja sain niin elementtejä laukkuuni. Ompelin siitä kierrätyshameesta vuoritaskut laukkuun ja sitten tungin kahvipussit seinämiksi ja ompelin vuoritaskun kiinni. Kahvipussivahvikkeen laitoin myös läppään. Hameesta tein olkanauhan.

Rehellisesti sanoen olen nyt vähän ylpee tästä tuotoksesta. Mutta ei se ihan niin helposti valmistunut kuin yllä oleva voisi antaa olettaa. Purin ja päästelin ärräpäitä. En siis purrut laukkua vaan purkasin pieleen menneitä ompeluksia moneen kertaan.

Vielä on vitonen kahviin ja pullaan

Olin eilen siivoamassa 90-vuotiaan sotainvalidin luona. Keskustelimme kuten aina maailman tapahtumista; kunnallis- ja valtiollispolitiikasta, Matti Vanhasesta, "anteeksipyyntö Virolta -touhotuksesta" ja vanhoista sotamuistoista. Sitten tämä ysikymppinen puhui siitä, että monet vanhat ihmiset jäävät kotiin pelkäämään kaikenlaista ja siten lopettavat elämisensä jo ennen aikojaan. Hän itse ei todellakaan kuulu tähän kastiin. Hänen mottonsa on, että joka päivä pitää lähteä kodin ulkopuolelle, ettei höperöidy. Tietysti sillä ehdolla, että jalat vielä liikuttavat eteenpäin. Hän autoilee kelillä kuin kelillä, eikä puhu koskaan sairauksista eikä myöskään näytä mitään katkeruutta omasta osastaan Suomen historiassa. Hän on kokenut monet murheet elämässään, tehnyt sotavammasta huolimatta paljon työtä ja hoitanut velvollisuutensa.

Aurinko paistoi mukavasti ikkunoista, työni tulos näkyi ja tuoksui puhtautena ja yht´äkkiä radiosta alkoi soimaan: "Tullaan, tullaan toimehen me tullaan, vielä on vitonen kahviin ja pullaan". Sotainvalidini silmiin syttyi pilke, sormet alkoivat rummuttamaan tahtia ja jalka vippasi. Se hetki oli täydellinen. Minuun laskeutui ihmeellinen rauha ja luottamus. Kyllä elämä on mukavaa ja kaikesta selviää, kun ei jää kotiin yksin pelkäämään. Ja ennen kaikkea, vielä on vitonen kahviin ja pullaan.

Lisää leppoisia ajatuksia

Kiitos Heikki Honkalalle kommentista. Se sai taas minut jatkopohdiskelemaan leppoistamista. Minullakin on ollut kirjojen lukemisen suhteen ennen sellaisia pakkopullia. Olen väkisin vääntänyt sellaisia kirjoja, joista en pätkääkään ole ollut kiinnostunut. Ne vain ovat olleet jonkun mielestä "must" kirjoja. Myös uutisten ja maailman tapahtumien seuraamisen suhteen olen leppoistanut elämääni tosi paljon viime vuosina. En esimerkiksi jaksa seurata enää riviäkään Israelin ja Palestiinan touhua. Sitäpaitsi se tilanne siellä ei pahene ei parane, seuraanko sitä vai en. Infoähky on todellinen mielenterveyttä uhkaava tauti, jota täytyy itse ehkäistä sulkemalla silmät ja korvat. Leppoistamalla siis.

Me isovanhemmat olemme äärimmäisen tärkeässä asemassa lastenlasten elämän leppoistamisessa. Möykkäävät masiinat kiinni, pelottavat pelit ja dvd:t pannaan, suorittamisen pakko pois ja vain yhteistä oleilua rauhassa. Se on parasta, mitä voimme antaa lahjaksi lapsille, eikä edes maksa mitään eikä jätä hiilijalanjälkiä. Eikä tarvitse hävetä sitä, jos on pullantuoksuinen mummo. Joskus naistenlehdissä jotkut julkkisnaiset vakuuttavat, ettei heistä ikinä tule sellaista mummoa ikään kuin se olisi suurikin häpeä. Mikä voisi olla leppoisampaa kuin pullantuoksu?

No, ei tarvitse tietenkään leipoa, jos ei pidä siitä, mutta jos osaa, niin ei tarvitse hävetä. Vaarien ei tarvitse lähteä lastenlasten kanssa kalliisiin seikkailupuistoihin, vaan he voivat suoda tosi seikkailun ihan oikeassa metsässä tai opettamalla tärkeitä käden taitoja esim. nikkaroimisessa tai jossain, jota osaavat. Niin tai vain olemalla lastenlasten kanssa. Silleen leppoisasti.

Meille on tulossa sunnuntaina 6 lasta pääsiäisaskartelupajaan. Se on jo sellainen määrä, että tunnelma saattaa nousta hieman leppoisan yläpuolelle.

Luovasti leppoistava

Kävin lukemassa leppoistelijan blogia http://leppoistaminen.blogspot.com/, jossa puhuttiin suhteesta työhön ja downshiftingistä. Minua tämä leppoistaminen ja slow life kiehtoo tosi paljon. Olin nuorena työhullu ja ainoan arvon pystyin antamaan itselleni työn kautta. Siihen tietysti oli syynsä, miksi itsetuntoni ainoa hiiva oli työ, työ ja työ. No siitä hulluudesta olen osin päässyt. Tosin tarvittiin ruumiin sairastuminen ennen kuin pystyin hakemaan itselleni arvoa jollakin muullakin mittarilla. Nyt osaan jo olla mainio leppoistelija. Tänäänkin huomasin, että minulle on kertynyt liikaa ohjelmaa täksi ja huomispäiväksi, ja niinpä kylmänrauhallisesti raivasin kalenteriin tyhjän kolon täksi illaksi ja huomisaamuksi, jotta saan vedettyä leppoisasti henkeä. Vähän tuli huono omatunto, mutta vain sen verran, että sen hyvin kestän. Luulen, että maapallokaan ei nyrjähdä sijoiltaan tämän edesottamukseni vuoksi.

Minusta on luovasti leppoisaa valmistaa ruokaa tai tehdä jotain muuta käsillä. Ikävä kyllä en ole vielä oppinut pitämään siivoskelua leppoistavana toimintana. Yritän muuttaa asennettani tässä kohdassa. Minusta on leppoisaa tavata sellaisia ystäviä, jotka eivät ole energiasyöppöjä, jotka imevät minusta puhdin pois jo yhdellä kahvireissulla. Lapsenlapset ovat myöskin leppoistavia. Kuuluuhan jo mummun rooliin leppoisuus ja kiireettömyys. Mieskin on välillä hyvinkin leppoistava elämän elementti. Mutta selvää, on että viidenkympin rajapyykin ohittaminen antaa taloudellisia mahdollisuuksia ja henkisiä valmiuksia leppoisaan elämään.

Sämpylät parempiin suihin

Sämpylät taisivat olla kohtuullisia, koskapa läksyparkkiin mummulaan tullut kolmasluokkalainen söi niitä 5 kappaletta. Oli varmaan ollut epämieluisaa kouluruokaa. Opiskelimme kellonaikoja. Onhan siinä oikeastaan oppimista, ensin viisarikello, sitten numeronäyttönä, vuorokauden eri aikojen hahmottaminen ja sitten viisarikellon 12 tuntia ja näyttökellon 24 tuntia erikseen sekä tunnit, minuutit ja sekunnit.

Mummoudessa on mukavaa lasten kehittymisen ja oppimisen seuraaminen. Se, kuinka asiat alkavat loksahdella paikalleen ja se, että miten paljon sitä oppimista on ennen kuin lapsi on yhtä viisas kuin mummunsa (Pöh).

Vanha leikkuulauta, uudet sämpylät

Nuorempana vähän naureskelin äitiäni, joka on aika säästäväinen eikä heitä mitään pois ennen kuin se on ihan välttämätöntä. Hänellä on keittiökaluina esineitä, jotka muistan hyvin ihan varhaislapsuudestani. Jotkut Tupperware-kipot kuuskytluvulta on vieläkin hänellä käytössä. No, joskus olen huomaavinani itsessäni aika samoja piirteitä. Siitä esimerkkinä olkoon tämä kammottava leikkuulauta, jota olen pitänyt kohta kolmisenkymmentä vuotta aarteenani. Se jäi eräästä keittiöremontista kaappien vaihdon yhteydessä vakiovarusteekseni. En osaa tehdä mitään ilman sitä. Se käy leipomisen apuna sekä kaikkeen pilkkomiseen ja silppuamiseen ja lihapullien pyörityspaikaksi ja foliolla päällystettynä isojen kakkujen ja voileipätarjoilun alustaksi jne. Se on hirveän näköinen, mutta vähällä en siitä luopuisi.

Tänäänkin sämpylöistä ei varmaan olisi tullut mitään ilman tätä rumilusta. Sämpylöihin käytin kaurapuuron jämän, auringonkukansiemeniä, sämpylä- ja hiivaleipäjauhoja sekä suolaa, siirappia ja juoksevaa margariinia sekä tietysti hiivaa.

Valokuvauksen oudot salat

Loistavan, aurinkoisen päivän kunniaksi kuvasin näkymän meidän parvekkeeltamme. Asumme kolmannessa kerroksessa ja näkymä on kaunis. Mutta, kas kummaa ei tässä kuvassa näyt mitään siitä, mitä silmilläni näen. Vain synkähkö maisema. No, minua lohduttaa tässä kuitenkin se, että on silmät, joilla näkee vielä kaikkea kaunista, vaikka ei niinkään osaa sitä valokuvata.

Mustikka-riisimuro-rahka

Taisin löytää toissakesäisen mustikkarasian pakastimesta. Tarkoituksenani oli tehdä mustikka-talkkuna-hyvettä, mutta joku oli syönyt ne talkkunat. Niinpä lisäsin "ei -vissiin-ikinä - loppuvia riisimuroja" (olen siis yrittänyt tuhota yhtä pakettia joulusta saakka) sekaan.

500 g rahkaa
3 dl vaniljajogurttia
5 dl mustikoita
2 dl riisimuroja
sokeria, kanelia, vaniljasokeria

Siitä vain aineet sekaisin ja syömään. Riisimurot ovat ensin rapsakoita ja sitten pehmenevät eivätkä paljon seassa maistu. Talkkuna on parempaa.

Siskonmakkarakasvissosekeitto

Pakastin tuntuu olevan pohjaton. Keittoon löysin sieltä siskonmakkaroita, kesäkurpitsakuutioita ja tomaattiviipaleita. Lisäksi vain perunoita, sipulia ja porkkanaa. Mausteeksi lihaliemikuutio, rouhittua mustapippuria ja kuivattua basilikaa. Keitä kasvikset pehmeiksi ja soseuta sauvalla. Lisää siskonmakkarat puristellen tai leikkaamalla saksilla. Keitä kypsäksi. Minulla oli loraus kolmen juuston kermaa, joten laitoin sen vielä sekaan. Jälkkäriksi paistoin pannukakun, jonka pohjaksi tuli kaurapuuron jämä. Rahkapurkissa on omenasosetta pakastimesta.

Kesäkurpitsaa kannattaa pakastaa kesällä, kun kotimaista saa halvalla ja minä ainakin olen saanut ilmaiseksi, koska joillakin viherpeukaloilla sitä kasvaa ihan liiankin kanssa. Tomaattia myöskin pakastan, jos satun saamaan vaikkapa kakkosluokan tomaattia edullisesti. Sitä voi pakastaa ihan vaikka vain viipaleina tai sauvalla survottuna. Minä olen jättänyt kuoretkin, ne eivät minua häiritse. Pakastetomaatti käy hyvin sosekeittoon, kastikkeeseen tai pizzaan ja piirakkaan.

Käräjillä käymisestä eläkepäivien harrastus?

Käyn kansalaisopistossa lyhyttä Käytännön lakitietoa -kurssia. Tänään kävimme tutustumassa oikeudenistuntoon. Olipa hauskaa. Juttuna oli sellainen humalikkojen välien selvittely, jossa oli haulikkoakin heiluteltu. Osapuolet tuntuivat kaikki epäluotettavilta ja muistikuvat humalatilan takia hatarat. Loppujen lopuksi juttu kuivui kasaan ja syyte hylättiin näytön puutteessa. Oli mukava seurata syyttäjän, tuomarin ja syytetyn avustajan roolia ja päätyä "omaan tuomioon" jutussa. Päätimme kaverin kanssa, että rupeamme eläkkeellä istumaan ihan vakituiseen käräjäsalissa, jotta pysymme vireinä.

Pitkiä pappeja meillä päin

Toimin valokuvaajana eilen mieheni pojantyttären kastejuhlassa. Liekö vika kuvaajassa vai onko pappi liian pitkä, kun ei mahtunut kuvaan. Herää myös kysymys, yrittääkö kummi sytyttää papin tuleen? No, kastelapsi oli aivan sulkku ja sai kauniin nimen valokuvaajasta huolimatta.

Lasten kanssa karhumetsässä

Mikä ihana kevätpäivä eilen oli. Aurinko ei suoranaisesti killottanut, mutta valoa ja raikasta ilmaa riitti. Olin pojan perheen kanssa Nuuksion kansallispuistossa retkeilemässä. Juuri niin, siellä missä se karhukin eilen tepasteli pentujensa kanssa. Me emme nähneet sitä (eikä ollut niin väliksikään), mutta helikopteri juuri lähti sieltä, kun me menimme. Kuulimme sitten, mistä oli kysymys. Vähän se sai ihokarvat pystyasentoon. Mutta, jos luontoon halajaa, niin on hyväksyttävä, että siellä asuu myös eläimiä. Eihän se luontoa muuten olisikaan. Meidän porukasta kyllä lähti varmasti ääntä sen verran, että karhumamma on varmaan suosiolla väistänyt meitä. Pannukahvia, grillimakkaraa, linnunlaulua, kauniita maisemia ja lasten riemua, mitä muuta voisi ihminen enää tarvita?

Viitta (poncho) Ikean torkkupeitosta

Ikeasta löysin kerran tällaisen torkkupeiton, joka maksoi 3,90 euroa. Tein siitä itselleni viitan. Torkkupeiton ylä- ja alareunassa oli valmiiksi nätti reikäkoristekuvio. Taitoin peitteen kaksinkerroin ja leikkasin etupuolen auki ja muotoilin pienen pääaukon ja kanttasin sitten reunat punaisella vinonauhalla. Tuloksena mukava ja kaunis viitta niin viluisiin koti-iltoihin kuin ulos leppeinä kevät-, kesä- ja syyspäivinä.

Palloja viheriöllä -salaatti

Selailin muinoisten 50-vuotisjuhlieni kuvia ja löysin tämän kuvan tekemästäni salaatista, jonka nimesin "Palloja viheriöllä" -salaatiksi. Klikkaa kuvaa, niin isommasta kuvasta paremmin selvää.












erilaisia vihreitä salaatteja; esim. lehti-, tammenlehvä-, lollo rosso-, jäävuorisalaattia
mozzarella -palloja
mustia oliiveja
kirsikkatomaatteja
oliiviöljyä
sitruunamehua
rouh. mustapippuria





Huuhtele salaatit ja kirsikkatomaatit, laita pyyhkeen päälle vähän valumaan. Revi salaatit ja asettele laakealle vadille kauniisti, lisää juustopallot, oliivit ja kirsikkatomaatit. Rouhi tai ripottele valmiiksi rouhittua mustapippuria päälle, valuta öljy ja pirskottele sitruunanmehua lisäksi. Valmista on. Kaunis ja herkullinen salaatti.

Fantastisen hyvää broileria savipadassa

Uskokaa tai älkää, en ole ainakaan viikkoon laittanut mitään broilerista. Nyt löysin pakkasesta 50 %:n lappuisen pakkauksen broilerin rintaleikkeitä. Ne olivat olivat siinä karmeimmassa punaisessa mössössä, jonka ensi töikseni pesin pois. Käytin kalasavipataa, jonka sisävuori on lasitettu, joten liotin vain kantta jonkin aikaa vedessä.

perunoita
porkkanoita
sipulia
aurinkokuivattuja tomaatteja
öljyä
yrttisuolaa
rosmariinia (tuoretta, jos on)
broilerin rintaleikkeitä
sitruunan mehua
currya
chili explosionia

Kuori ja lohko perunat, porkkanat ja sipuli. Asettele vuokaan kerroksittain. Leikkaa saksilla tomaatit suikaleiksi ja lisää vuokaan. Voitele öljyllä kaikki ja mausta yrttisuolalla ja rosmariinilla. Siisti broilerin leikkeet rämmäleistä ja asettele ne vuokaan. Pirskottele sitruunanmehua päälle ja mausta currylla ja chili explosionilla. Itse lisäsin vähän suolaakin, mutta oli turhaa. Laita kansi päälle ja savipata uuniin 175 asteeseen pariksi tunniksi tai noin.

Nimesin ruoan fantastisen hyväksi ihan vaan Jyrki Kataisen kunniaksi. Hyvää se oli kuitenkin oli.

Tein sulle kotimehun kaikenlaisista marjoista vain....

Pakastimen tyhjennys jatkuu. Keitin maijallisen sananmukaisesti sekamehua. Mehu sisältää punaherukoita, mustaherukoita, raparperia, omenaa ja vadelmia sekä tietysti sokeria.

Säilöminen on aina ollut himohommaani. Johtunee geeniperimästä sekä biologisesta tarpeesta varautua talven ja pahan päivän varalle. Tämäkin pullorivistö tuottaa minulle erityistä tyydytystä. Siinä se on kauniina ja houkuttelevana.

Tajusin myös äsken, että tämän puuhan minä osaan, ei mitään teknisiä ongelmia, johtoja ja liittimiä eikä nettiyhteyksiä. Tällainen puuhastelu vapaa-aikana selvästi lataa aivojen kovalevyä, kun ei tarvitse prosessoida uutta tietoa vaan pärjää hyvin vanhasta muistista.

Olin kerran pojantyttäreni kanssa puolukassa (taisi olla neljä-viisivuotias silloin), kun hän puuhakkaasti poimi puolukoita ja sanoi: "Keitetään mummu tästä sekomehua." Totesin siihen, että jätetään papalle sen sekomehun keittäminen ja keitetään me sekamehua.

Pesiessäni äsken minigrip-pusseja muistin Rouva Mikkosen, joka neuvoo meitä uusavuttomia säästämään rahaa pusseja pesemällä. Lehtitietojen mukaan Mikkosilla on yli kolmesataatuhatta euroa asuntovelkaa. Tulipa mieleeni, että olisiko Rouva Mikkosen kannattanut säästää jossain muussakin kuin muovipusseissa? Edes hieman?

Hilmapäivät

Mariassa oli viimeksi Riitta Väisänen kertomassa Hilmapäivistä eli kirjasta, jonka hän on kirjoittanut siskonsa kanssa. Hilmapäivät on vaihdevuodet. Riitta toi hauskasti esiin asian ytimen heilutellessaan viuhkaa tarmokkaasti. Kuumaa on Hilmapäivillä. Sytytyslanka myös lyhenee. Hilma saattaa ottaa persoonan valtaansa ja puhuakin mitä sattuu viattoman naisihmisen suulla.

Itse huomasin taas illalla töissä Hilman läsnäolon, kun tuli teknisiä ongelmia. Tekniset ongelmat aikaansaavat nopeasti otsastani hikisyöksyn ja sytytyslanka alkaa välittömästi sihisemään. Voi Hilma, Hilma.

Minulla on tässä blogissakin teknisiä ongelmia. Kun tallennan, niin tulee joku teksti bad errorista, ja että joku asiakkaani on tehnyt jotain badiä. Tallennus kuitenkin onnistuu, vaikka ei tule tekstiä: tallennus onnistui. En jaksa nyt sitä ihmetellä, ettei Hilma iske.

Viime päivinä minusta on vahvasti tuntunut siltä, että talvi on ansiokkaasti lusittu ja aidattomat laitumet odottavat kirmailijoitaan.

Silmä- ja kulmakarvojen kestovärjäys

Minä sitä tänään oikein rempaisin ja kävin silmäkarvojen kestovärjäyksessä. Nyt en taida kehdata lähteä illalla töihin. Olen hyvin väritön ja viime vuosina muuttunut entistä harmaammaksi. En ole koskaan hirveästi jaksanut peilin edessä kekkalehtia, enkä itseäni laitella. On olevinaan ollut aina kiirettä ja rahalle muitakin reikiä. Nyt päätin, että voisinhan joskus vähän yrittää. Tuntui mukavalta olla siellä hoitolassa ihan kuin hienompikin ihminen toisen ihmisen hoidettavana. Mutta hirveä korppikotka katsoo peilistä minua vastaan. Apua!

Mummous on mukavaa ja monipuolista

Lauantaina olin pulkkamäessä 9v. pojanpoikani ja 3v. tyttärenpoikani kanssa. Ilma oli ihana ja pojat myöskin. Kolmasluokkalaisella on lukivaikeus. Sain houkuteltua hänet aloittamaan mummun luona "läksyparkissa" käymisen. Tänään aloitamme. Yritän järjestää työni sen mukaan, että hän voisi ainakin kolme kertaa viikossa käydä täällä. Netistä olen löytänyt jo kaikenlaisia tehtäviä ja apuvälineitä, joita voimme käyttää hyväksemme. Hänen isänsä joutui saman ongelman vuoksi 80-luvun alussa kokemaan kovan kohtalon opettajan kourissa. Tämä "kalkkis" haukkui poikaani koko ajan tyhmäksi, laiskaksi ja hölmöksi erittäin raa´alla tavalla. Itsekään en paljon pystynyt auttamaan, kun työ ja kotityöt veivät voimat. Olin nuori enkä ymmärtänyt itsekään näitä lukivaikeus- asioita. Tai miksi olisi pitänytkään, kun ei opettaja ja koulutoimenjohtajakaan ymmärtäneet. Onneksi aika on toinen näissäkin asioissa. Tosin nyt tulee vastaan kunnan rahapula. Pelkkä opettajan ymmärrys ei riitä, tarvitaan myös aikaa ja resursseja.

Mummous on mukavaa. Olen tuntenut aina itseni riittämättömäksi ja huonoksi vähän joka sektorilla, mutta olen sitä mieltä, että mummona olen ihan ok. Toisaalta näen kirkkaasti, kuinka huono äiti olen ollut. Onko muilla samanlaisia kokemuksia?

Possunsisäfilee tattimuhennoksella

Nappasin uunista kuvan. Siellä possufilee muhii tattien keralla.

Filee:

500 g possun sisäfilettä

rasvaa pannulle

suolaa, rouh. mustapippuria

Paista fileelle pinta paistinpannulla ja mausta ennen tai jälkeen paistamisen. Laita uunivuokaan 175 asteeseen.

Tattimuhennos:

rasvaa paistamiseen

50 g kuivattuja tatteja tai pakastettuja puoli litraa

1 sipuli

vehnäjauhoja

yrttisuolaa

1 ruokakerma

vettä

Liota tatteja vedessä, silppua sipuli. Kuumenna pannu hyvin, lisää rasvaa ja anna kuumentua sekin. Lisää ensin sipulisilppu, freesaa ja lisää tatit. Anna kiehua kokoon. Lisää vehnäjauhot ja yrttisuola (valkopippuria). Sekoita hyvin ja lisää vähitellen vähän vettä ja sitten kermaa. Keitä vähän aikaa ja kaada sitten possunfileen päälle ja paista keitos kypsäksi.

Omenapiirakka pullataikinaan

Takana on viikko rangaistussoppaa ja kaalilaatikkoa. Sunnuntain suloinen tasoitus näyttää tältä. Perunarieskat (ohje löytyy leivonnaisista), pikkupullia ja uusi versio omenapiirakasta. Pakasteesta löysin omenaviipaleita, joita syksyllä pakastin ihan sellaisenaan. Pullataikinasta kaulin pohjan uunipellille, annoin kohota sen jonkun aikaa. Sitten laitoin päälle vaniljakastike-jogurtti-pehmusteen (vaniljakastikejauhepussi + 2 dl maitoa + 2 dl vaniljajogurttia ja yksi muna)ja sitten ripottelin kanelilla ja sokerilla höystetyt omenaviipaleet päälle. Pikkupullien jälkeen jäi taikinaa sen verran, että sain piirakkaan kalterit päälle. Voitelu ja uuniin 200 asteeseen, kunnes on kypsää ja kaunista. Vaniljakastikkeeseen tai omenaviipaleiden päälle voisi vähän pirskotella sitruunanmehua piristeeksi. Pikkupullani meinasivat palaa, mutta sain pelastettua viime hilkulla.

Modernisoitu munavoi perunarieskoille

3 keitettyä munaa
50 g voita tai pöytämarg.

200 g tuorejuustoa

6 aurinkokuivattua tomaattia

rouh. mustapippuria

Silppua munat, pilko tomaatit ja sekoita kaikki

aineet keskenään. Tarkista suola, itse lisäsin maistamatta ja tuli liian suolaista, mutta muuten maistui hyvin rieskan päällä. Sopii varmasti myös täytteeksi vaikka kalavoileipäkakkuun.

Pienen pojan pökät ja liivi

Ompelin tyttärenpojalle jämäsamettikankaista housut ja liivin. Housut ovat vielä liian pitkät. Piristykseksi ompelin polvitaskut, kanttasin ne vinonauhalla ja ompelin isot napit kulmiin. Mustan samettiliivin reunustin harmaalla housusametilla. Housun vyötäröön laitoin nyörin, mutta varmaan kuminauha olisi vipeltäjälle käytännöllisempi.

Oma kuva

Lisäsin oman kuvani nyt profiiliin. Sen rakensin mieheni avustuksella 50-vuotisjuhliini. Se on nyt variksenpelättimenä mökillä. Yritin siinä saada näkymään olennaisia seikkoja itsestäni ja elämänkerrastani.

Kotikatukatastrofi

Että minua korpeaa se, että Kotikatu on pilattu. Torstai oli ennen toivon päivä, kun odottelin ohjelmaa jo valmiiksi hyvällä ja rentoutuneella mielellä.

Mitähän juonessa seuraavaksi tapahtuu? Ilona-koiralle varmaan tulee vesikauhu, ja se raatelee Vilja-tytön hengiltä? Onni Partanen osoittautuu pedofiiliksi, joka raiskaa Aamu-tytön? Pertti Mäkimaa ryhtyy huumemafian pomoksi? Pastori ryhtyy strippariksi? Mauri Alhosta tulee juoppo, joka hakkaa kihlattunsa neliraajahalvauskuntoon?

Kuten huomaatte, ei mikään ole niin helppoa, kuin luoda saippuadraamaa. Minua korpeaa edelleen.

Kaalilaatikkoa tai sinne päin

Tänään on kaalilaatikkopäivä ja niin on huomennakin ja voi olla vielä lauantainakin. No ainakin pakastimeen saa eväsannoksia tästä satsista varmasti. Kaupasta piti ostamani nautasikajauhelihaa, mutta 50 %;n alennuslapulla oli maustamattomia possun kinkkusuikaleita vieläpä viljapossusta, joten otin niitä.

1 kg kaalia

600 g possun kinkkusuikaleita

4 porkkanaa

2 dl Myllyn Paras riisi+ohraa

2 lihaliemikuutiota

suolaa

valkopippuria

soijakastiketta

siirappia

Suikaloi kaali ja laita kiehumaan suolalla maustettuun veteen. Keitä riisi-ohra pakkauksen ohjeen mukaan. Ruskista possunsuikaleet, mausta soijakastikkeella ja ripauksella suolaa. Kuori ja raasta porkkanat. Sekoita keskenään kaikki ainekset, mausta valkopippurilla varovaisesti ja siirapilla, suolaa tulee liemikuutioista tarpeeksi. Kaada seos voideltuun uunivuokaan. Kiehauta osassa kaalin keittovettä liemikuutiot. Kaada liemi vuokaan. Lisää tarvittaessa kaalin keittolientä sen verran, että seos on juuri ja juuri nesteen peitossa. Valuta siirappia päälle. Paista uunissa 175 asteessa n. tunti puolitoista. Lisäkkeeksi tietysti puolukkasurvosta.

Juolukka-vadelmahyytelöä

Ihmettelin, mitä hillopurkkeja (2 kpl) jääkaapissamme on ollut koko talven. Maistoin ja muistin, että viime kesänä pyysin miestäni keräämään juolukoita, kun mustikoita ei ollut. Keitin sitten osasta vadelmien kanssa hillosokerin kanssa hyytelön. Maistui tänään paahtoleipien päällä. Jonain päivänä teen ehkä hyytelökakun ja todennäköisesti sitä voi syödä myös ruoan kanssa. Tein myös lupauksen, että alan kirjoittamaan lapun purkkeihin, jotta tietäisin mitä mikin on.

Kuka kuolinvuoteesi äärellä on?

Tämän päivän Hesarin mielipidesivulla on sairaanhoitaja Tiina Vaarakorven kirjoitus, jossa hän toteaa, että ei ole "kertaakaan nähnyt työnantajan seisovan kuolevan potilaan vuoteen äärellä kiittämässä tätä niistä vuosista, jotka hän uhrasi työlleen. Kuolinvuoteiden äärellä itkevät perhe ja ystävät - usein juuri sitä yhteistä aikaa, jota koskaan ei ollut riittävästi ja joka nyt on peruuttamattomasti loppumassa."

Aika on mittaamattoman arvokasta, silloin kun se on vähissä. Olen kuullut surevan omaisen itkevän ja sanovan: Kun saisin edes minuutin, jotta voisin sanoa kiitos ja anteeksi ja että minä rakastan Sinua.

Ajan suhteen on epämiellyttävää, että emme tiedä, paljonko sitä kullekin on annettu. Eläkkeelle voi jäädä 63-vuotiaana ja kuolla kuukauden päästä tai 98-vuotiaana. Tämä on selvästi epäoikeudenmukaista, mutta siihen ei edes Vanhanen pysty välikysymyskeskustelussa vastaamaan. Elämä on. Tai ei ole.

Rangaistussoppa 2.

Viikonloppuna vierailimme anoppilassa ja siellä syötiin, syötiin ja syötiin. Tuli ainakin viikon kalorit talteen. Nyt on siis aika rangaistussopan.

perunoita
porkkanaa
sipulia
kesäkurpitsa
pakasteparsakaalia
lihaliemikuutio
400 g kalkkunajauhelihaa
tilkka öljyä
suolaa, chili explosionia, rosmariinia tai muuta yrttiä

Kuori perunat, porkkanat ja sipuli. Laita kiehumaan lihaliemellä ja rosmariinilla maustettuun veteen. Anna kiehua 10 min. Lisää kesäkurpitsa kuutioituna ja pakasteparsakaali. Ruskista jauheliha hyvin ja mausta makusi mukaan. Kun kasvikset ovat kypsyneet, soseuta ne ja lisää jauheliha. Tarkista nesteen määrä ja maku. Syö, äläkä lisää kermaa tai juustoa, jos olet rangaistuslinjalla. Lievennykseksi keitin kuitenkin mansikkasoppaa/kiisseliä ja söin sitä vähäkalorisen vaniljajogurtin kanssa.

Mummun murulle yökkäri

Löysin vähän aikaa sitten kirpparilta lasten trikoisen pussilakanan, joka maksoi kokonaiset viisikymmentä senttiä. Ompelin 3-vuotiaalle tyttärenpojalleni siitä yöpuvun. Kauluksen ja lahkeensuiden resorit olen leikannut talteen eräistä loppuunkuluneista kalsareista, jotka pääsivät rättipalvelukseen. Siilikangasta riittää vielä toisellekin lapsenlapselle yökkäriksi.

Tukahduttavaa kauneutta

Nyt se on taas alkanut. Tulppaanitukehdutus. Minulla on lievä astma. Monet tuoksut saavat kurkunpääni kuroutumaan yhteen, sitten yskittää ja ilma ei kulje sisään ei ulos. Tulppaanit auetessaan ovat minulle painajainen niin kuin monelle muullekin.

Minulla liittyy tähän painajaiseen vielä erikoinen lisäpainajainen. Mieheni tytär nimittäin. Hän on puutarhuri, joka kantaa meille (isälleen, joka on myös puutarhuri) mielellään kukkia. Olen yrittänyt yli kymmenen vuotta kertoa hänelle, milloin hyvällä, milloin pahalla, että tukehdun tulppaaneihin. Mutta mitään vaikutusta monkunani ei ole tehnyt. Ei isään eikä tyttäreen. Joka keväinen painajainen on taas täällä. Eilen ilmaantui keittiöön tämä hurmaava kimppu. Voisin tietysti viskata sen saman tien kompostiämpäriin, mutta en enää jaksa tämän asian kanssa tekeytyä itsekeskeisiksi. Joskus minusta tuntuu, että tässä on kyseessä pahimmanlaatuinen henkinen sekä fyysinen pahoinpitely, joskus taas tuntuu, että kukaan ei vain muista asiaa. Mieheni ei halua missään tapauksessa loukata tytärtään, loukkaa sitten mieluummin minua. Muutenhan hän sanoisi tyttärelleen selvästi, että meille ei saa tuoda tulppaaneja. Välillä minusta tuntuu, että jonain päivänä tulppaanien saapuessa ilahduttamaan kotiamme, pakkaan matkalaukkuni ja lähden. Kuvitelkaa: tulppaanien takia.

Tämä pieni asia kertoo siitä, miten hankalia joskus nämä uusioperheiden kuviot voivat olla.

Ei aikaa hiljaisuudelle, rauhalle, ei edes surulle

Tänään puhuttiin aamu-TV:ssä siitä, miten lastenneurologit varoittavat lasten liiallisesta rasittamisesta. Se oli juuri sitä, mistä kirjoitin tässä kerran tänne blogiini. Lapsille järjestetään liian paljon ohjelmaa, virikkeitä ja meteliä. Aikuisetkaan eivät jaksa, miten lapset voisivat jaksaa?

Toisenlaisesta järkyttävästä kiireestä kertoo "Tanssii tähtien kanssa" -ohjelma. Lähiomaisensa menettäneet ihmiset eivät ehdi viettää suruaikaa, koska heidän pitää tanssia. Kristiinan Elstelän menetettyä poikansa, iltapäivälehti lööppasi viikon kuluttua: "Kristiina tanssii surunsa pois". Se oli tökeryyden huippu. Elstelä todennäköisesti vei shokissa läpi tanssikisan, mutta mielestäni tällaisen mallin antaminen on surullista. Ikään kuin äiti voisi tanssia lapsen menettämisen surunsa pois viikossa. Eihän siihen riitä, tanssilla tai ilman, ihmisikäkään.

Meneillään olevissa tansseissa on sitten saatu jännittää jaksaako Minna ja jaksaako Pirkko. Toinen on menettänyt isän, toinen puolison. Eikä heilläkään ole aikaa surra edes viikkoa. Show must go on. Miten viihdetaiteilijan työ voi olla niin tärkeää, ettei mikään ole riittävä syy poissaoloon? Tai olisiko niin, ettei työ sinänsä ole tärkeää vaan julkisuus?

Nämä kuolemantapaukset ohjelman ympärillä ovat olleet tuottajille varmasti lottovoiton arvoisia. Vielä parempaa olisi ollut, jos Minna tai Pirkko olisi "brakannut" kesken eilisen ohjelman. Se nostaisi katsojalukuja entisestään. Se on vähän samanlaista kuin formulassa, ei kukaan toivo onnettomuuksia, mutta kyllä kuolonuhri silloin tällöin antaa ihan uutta potkua formulafaneille. Tosi-TV:tä parhaimmillaan.

Näistä tanssivista, surevista naisista kehkeytyy kansakunnan marttyyreita, jotka kaikkensa antaen uhraavat oman suruaikansa antaakseen kansalle viihdettä.

Vadelmaviinerit 0,20€/kpl

Kaupassakin oli ilmeisesti pakastininventaario, sillä torttutaikinat olivat puoleen hintaan. Pakkohan se sitten oli ottaa, kun halvalla sai.

1 pkt torttutaikinalevyjä1 pss

vaniljakastikejauhetta (Blå Band)

2 dl maitoa

1 muna voiteluun

pakastevadelmia

1 dl hyytelösokeria

2 dl vettä

Valmista ensin vaniljakastike ohjeen mukaan, mutta laita vain 2 dl maitoa. Laita uuni 225 asteeseen lämpiämään. Levittele taikinalevyt sulamaan. Kun ovat pehmenneet vähän niin leikka ne kahtia ja kauli vähän suuremmiksi ja samalla ohuemmaksi. Pursota tai annostele lusikalla jokaisen keskelle hyvä nokare vaniljakastiketta (riitti juuri hyvin 12 viinerille). Litistä vastakkaiset kulmat keskelle tiukasti. Voitele munalla ja paista hyvän värisiksi. Laita pakastevadelmia tai jotain muuta päälle niin paljon kuin saat hyvin pysymään. Painoin vähän viinereitä lyttyyn. Kuumenna vesi ja sekoita hyytelösokeri sekaan ohjeen mukaan. Valuttele lusikalla lientä vadelmien päälle. Uusi kierros, jos haluat vahvemman kerroksen. Laskin hintaa näille ja sain n. 0,20€/kpl, kun vadelmat olivat omasta pakasteesta "ilmaiseksi".

Kermaviilikastike lohelle

1 prk kermaviiliä

tilliä 2 tl

loraus sitruunanmehua

ripaus rouh. mustapippuria

hyppysellinen sokeria

ripaus yrttisuolaa

1 - 2 rkl sinappikurkkusalaattia

Sekoita aineet tasaiseksi ja tarjoa lohen kanssa.

Paistettua lohta ja rosmariiniperunoita, porkkanaa, palsternakkaa

Pakastininventaariossa löytyi lohifilepala (50% alennuksella ostettu), jonka paistoin pannulla ihan tavallisesti. Lisäkkeeksi valmistin lohkoperunoita, porkkanoita ja palsternakkaa uunissa.

0,5 dl öljyä
suolaa
paprikaa
rosmariinin "piikkejä"

Pese ja lohko perunat, porkkanat ja palsternakka. Kaada öljy kulhoon, lisää mausteet ja sekoita hyvin. Rosmariinia uskalluksen mukaan. Pyörittele kasvikset mausteöljyssä hyvin ja laita vuokaan. Paista 200 asteessa tunnin tai vähän yli.

Torstain salaatti

Lohen kunniaksi päätin salaatinkin asetella vähän normaalia hienommin. Jäävuorisalaattia alla, tomaatit ja kurkut reunuksena, kartanopikkelsi keskustassa ja herneenversoviljelmästä vihreätä päälle.

Speltistä

Marke kyseli speltistä kommentissaan, josta kiitos. Speltti on alkuvehnää ja siinä on paljon ravintoaineita ja kuitua. Jauho näyttää aika samanlaiselta kuin graham, mutta se on maukasta, ei sellaista grahamin makean ja väkevän sekoitusta. Spelttihiutaleista tulee superhyvää puuroa varsinkin maitoon keitettynä tai uunissa haudutettuna. Ainoa ongelma on siis hinta. Hiutaleista kyllä raskin puuron laittaa, mutta nuo jauhot tuntuivat ihan ylellisyystuotteilta. Googleta, niin löydät lisää tietoa.

Hallitus hallitsee, kansan parissa ällistys vallitsee

Hallituksen herroihin on iskenyt sokeus. Pääministeriin lumisokeus Rukan hangilla ja valtiovarainministeriä on vaivannut vauhtisokeus jo kauan. Mitä he luulivat eläkeajatuksillaan saavuttavansa? En tiedä, mutta ehkä alamaisia ei kannattaisi nyt ruveta hermostuttamaan. Muutenkin hallitus tuntuu touhuavan erikoisia asioita tällä hetkellä. Lex-Nokia, tupakkalaki, viinanhinnan korotus ja nyt tämä eläkejuttu. Mehän olemme matkalla täyttä holhousyhteiskuntaa, jossa ei luoteta ihmisiin ja heidän kykyynsä ottaa vastuuta elämästään. Se, että tällaista yhteiskuntamuutosta ajaa nimenomaan porvarihallitus, sotii aika lailla heidän perusajatusmaailmaansa vastaan. Kyttäämistä, rajoittamista ja holhoamista pidettiin ennen vanhaan sosialisimin ideaan kuuluvana.

Broilerimakaronilaatikko

Taas pakastimesta löytyi hunajamarinoituja broilerisuikaleita (50% lappu kyljessä). Suunnittelin tekeväni siitä sellaista makaronilaatikkoa, johon laitetaan munamaidon sijaan juustokastiketta, mutta kaupassa oli kuohukermaa puoleen hintaan, joten muutin suunnitelman munakermamaidoksi.

500 g broilerisuikaleita
1 pss makaronia
3 munaa
2 dl kuohukermaa
4 dl maitoa
suolaa, rouh. mustapippuria ym. tarvittaessa

Keitä makaronit. Ruskista broiskut. Sekoita keskenään ja kaada voideltuun uunivuokaan. Vatkaa kermamaitoon munat ja mausteet. Kaada uunivuokaan. Paista 175 -200 asteessa tunti-puolitoista.

Täytetyt spelttisarvet

Vihdoinkin sain ostetuksi spelttijauhoja. Ovat muuten kalliita eli 2,90/800 g. Tein sarvitaikinan seuraavasti:

Sarvet

0,5 ltr maitoa

40 g hiivaa

50 g öljyä tms.

0,5 tl suolaa

1 rkl sokeria

10 dl spelttijauhojat

4-5 dl vehnäjauhoja

Lämmitä neste, lisää hiiva ja mausteet sekä öljy. Alusta ensin spelttijauhot taikinaan ja sitten vehnäjauhoja, kunnes taikina on sopivaa. Kohota hyvin. Jaa taikina kolmeen osaan ja kauli palanen ohueksi ja pyöreäksi, jaa taikinapyörällä kahdeksaan osaan ja pyöritä sarviksi. Kohota ja paista 225 asteessa. Sarvet voi myös voidella ja ripotella päälle vaikka sesaminsiemeniä.

Täyte

200 g tuorejuustoa

1 purkki tonnikalaa öljyssä

pakastemaissia 1- 1,5 dl

0,5 - 1 dl paahdettuja auringonkukansiemeniä

1 rkl sinappikurkkusalaattia

ripaus yrttisuolaa

hyppysellinen rouh. mustapippuria

loraus sitruunamehua

Valuta tonnikala. Paahda kuivalla pannulla auringonkukansiemenet. Sulat maissi mikrossa. Sekoita kaikki aineet kulhossa tasaiseksi. Täytä sarvet mössöllä. Tähän mössöön sain idea, kun tein joku aika sitten sellaista salaattia, jossa oli maissia ja paahdettuja auringonkukansiemeniä. Suussani ne maistuivat hyvältä yhdistelmältä. Mössöön ajattelin ensin laittaa vain niitä, mutta lisäsin sitten tonnikalan, jotta tulee täyttävämpi iltapala. Huono olen itseäni kehumaan, mutta hyvää tuli. Speltti on aivan ihanaa, hinta rajoittaa sen verran, etten jokapäiväiseen leipomiseen sitä ota.