decouppaamista

Viime sunnuntaina olimme kylässä ja keräsin sieltä servetit mukaani. Heti tänään jo tarvitsinkin niitä lahjapurkkiin. Tässä kuvassa ei ihan tule oikeuksiinsa tämä purkki, mutta hanhiservetistä voitte päätellä, miltä näyttää. Purkissa kulkee kaksi isoa hanhea ja 12 pientä. (Klikatkaa kuvaa suuremmaksi, niin siinä näkyy paremmin)

Perusruokaa halvalla, särpimet maksaa

Olen seurannut "Laman lumoa" blogia mielenkiinnolla. Olen itsekin tottunut olemaan taloudellinen olosuhteiden pakosta. Joskus oli kovinkin tiukkaa. Esikoiseni sanoi muuttaessaan kotoa, että hän ei ikinä enää syö riisiä ja tonnikalaa. Se oli halpaa ruokaa ennen EU:ta. Sitten molempen raaka-aineiden hinnat nousivat, mutta kyllähän niistä halvalla vieläkin vääntää. Muistanpa sellaisen ajan, kun ostin appelsiineja, niin kirjoitin niihin lasten nimet, etteivät syöneet enempää kuin sen yhden. Tyttäreni tuli kerran keittiöstä ja sanoi, että nyt jääkaapissa ei pala enää edes se kuuluisa valo. Kerran tilipäivänä raahasin kuutta ruokakassia kotiin, johon poikani totesi, että kyllä nyt kaapit hämmästyy.

Peruskotiruokaa saa valmistettua halvalla, mutta särpimet maksaa. Nykyaikaiseen ruokavalioon suositellaan lautasmallia, 500 g kasviksia ja hedelmiä päivässä, kalaa ja maitotuotteita jne. Minun ei enää tarvitse pohtia ihan niin tarkasti ruokamenojamme, mutta ei meillä ole varaa naudanfileitä ja lohia syödä. Minulla on tietyt kipukynnykset eri ruokatarvikkeiden hinnoille esim. en osta yli 2 euroa maksavia hedelmiä tai jäävuorisalaattia, ikinä en maksaisi kurkusta tai tomaatista yli 3,50 euroa. Yli kympin kilo maksavaa kalaa tai lihaa en osta tai harvoin ostan edes yli 7 euroa maksavaa. Hamstraan häpeämättä kaupastamme puoleen hintaan myytävät tuotteet.

Makeita leivonnaisia ostan tosi harvoin valmiina, niiden leipomisessa säästää isot summat kuten myös vaalean leivän. Ruisleivästäkin katson aina kilohinnan, enkä osta yli 3,50 euron kilohintaista leipää Me syömme nykyisin paljon broileria, kun sitä on usein puoleen hintaan ja muutenkin koipi-reidet ovat edullisia. Leikkeleistä katsomme tarkasti hintalaput. Juustojen kotimaisuusvaatimuksestani olen viime aikoina luopunut, koska suomalaisen juuston hinta on törkeästi noussut. Kilo-, litra- ja kappalehintojen vertailua harrastan koko ajan. Hyvää saa halvallakin, mutta työtä se teetättää ja jatkuvaa valppautta. Kun se on muodostunut elämäntavaksi, ei siitä tunnu olevan haittaa.

Hyvän vitamiinilisän saamme ruokiimme marjoista ja minulla on onnekseni mies, joka rakastaa marjastamista. Hänellä on vielä toistaiseksi selkäkin jotenkuten kunnossa. Itselläni on niin paljon vaivoja, että marjametsässä olen nykyisin enemmän haitaksi kuin hyödyksi.

Kiitos kommenteista!

Yht´äkkiä huomasin, että kommenttini toimivat. Menipä taas minulla monta viikkoa aikaa huomata se. Ei tämä pää enää niin nopeasti kaikkea hoksaa. Tietysti myös tuo työnteko haittaa näitä harrastuksia. Minun pitää vähän itseäni rajoitella, etten uppoudu tänne sähköiseen epätodellisuuteen liiaksi. Kaikkinaisen tiedon etsiminen on mielestäni parasta, mitä tietotekniikka verkkoineen on tuonut elämääni. Etsin milloin ruokareseptiä, milloin jotain historian nippelitietoa tai sivistyssanan suomenkielistä versiota. Olisipa tämä ollut jo silloin, kun olin nuori ja opiskelin. Osaisin tietenkin paremmin hyödyntää, jos olisin nuori. Toki olen työssäni joutunut tietotekniikkaa käyttämään, olen myös suorittanut Atk-ajokortin ja opiskelun ammattikorkeakoulun verkkokurssina tiedonhakua verkossa. Mutta, tuntuu, että heti, kun jotain oppii, niin miljoona uutta asiaa olisi jo taas tyrkyllä. Tämä blogi on ollut uusi alue, ja onhan tämä suht. helppoa. Aikani ei vain riitä tätä itse tekniikkaa opiskelemaan eikä kyllä kiinnostuskaan. Mutta kommentit siis toimivat. Se on hauskaa! Yritän nyt vastailla niihin heti, jos niitä vielä tulee.

Äidin soppa

Meinasipa mennä hermo tuon edellisen tekstin kanssa. En saanut sitä asettumaan järkevästi. Kone tekee kuitenkin mitä haluaa, kun painan "julkaise teksti" nappia. Resepti on sitten vinksin vonksin. No yritetäänpä tämän kanssa taas. Kaivoin pakastimesta possun suikaleita, joita olin taas ostanut 50%:n lapulla. Keitin sellaista äitini tekemää keittoa tai yritin tehdä samanlaista. Nostalgiasta jäi jotain puuttumaan. Sikapossuni oli liian rasvatonta ja minulla ei enää ole käytössä valurautapannua. Tämä on siis nykyainen versio sikasopasta.

400 g possunsuikalelihaa, maksoi 1,83
1 kg perunoita, maksoi 0,79
450 g keittojuureksia (isot keittojuurekset), maksoi 0,79
1 sipuli
1 lihaliemikuutio
suolaa
kokonaisia maustepippureita
laakerinlehti
0,5 rkl vehnäjauhoja

Ruskista possusuikaleet kuumalla pannulla hyvin, mikä ei teflonpannulla koskaan onnistu niin hyvin kuin vanhanajan pannulla. Sillä aikaa, kun ne ruskistuvat, kuori perunat ja sipuli, lohko ne kiehuvaan lihaliemellä maustettuun veteen, lisää pippuri ja laakerinlehti. Anna kiehua n. 15 min. Lisää pannulle lihojen päälle suolaa n. 1 tl ja vehnäjauhot, sekoita ja kaada kattilaan kiehumaan perunoiden kanssa. Huuhtele pannusta kattilaan maut mukaan. Anna vähän aikaa kiehua ja lisää sitten pakastejuurekset. Keitä kypsäksi. Äitini suurusti keiton siis vehnäjauhoilla, luulen, että se tehtiin sian rasvan sitomiseksi. Lihassa ennen vanhaan sitä rasvaa riitti. Usein äiti myös käytti luisia sianlihoja keittoon. Itsekin männä vuosikymmeninä tein luusoppaa sianluista. Ruskistin ne ja lisäsin soppaan. Köyhän soppa oli tällaista. Naudanlihasta tehty oikea lihakeitto on aika tyyristä tänäkin päivänä.

Riisimuromokkapalat

Ostin ennen joulua riisimuroja, joista teimme lastenlasten kanssa riisisuklaata. Nyt niitä riisimuroja riittää ja riittää. Tein jo aiemmin sitä riisimuro-omenapiirakkaa. Tänään sitten keksin, että teen mokkapaloja ja siihen päälle riisimurosuklaata.

Pohja:

2 munaa

2,5 dl sokeria

3 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

2 rkl kaakaojauhetta

1,5 dl maitoa

4,5 dl vehnäjauhoja

150 g sulatettua voita tms.

Päälle:

Fazerin suklaalevy, tummaa tai vaaleaa maun mukaan

0,5 dl vahvaa kahvia

nokare voita tms.

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, lisää kaakao, leivinjauhe ja vaniljasokeri, maito, vehnäjauhot ja lopuksi rasva. Sekoita . Levitä leivinpaperille pellille ja paista 225 asteessa n. 10-15 min. Levyn jäähtyessä valmista päällinen. Sulata suklaa vesihauteessa, lisää nokare rasvaa ja kahvi ja riisimurot. Sekoita nopeasti tasaiseksi ja levitä nuolijalla kakkulevyn päälle. Jähmettyy nopeasti, joten ei kannata aikailla. Riitti juuri ja juuri kakkulevyn päälle.

Minun peltileipäni

Sain kolmosen kokilta herätteen peltileivän leipomiseen. Tässä minun leipäni:

1/2 l vettä

1 pss kuivahiivaa

1 dl maitojauhetta

2 dl spelttihiutaleita

1 dl ruisrouhetta

1-2 tl suolaa

1 rkl siirappia

0,5 dl rypsiöljyä

hiivaleipäjauhoja tarpeellinen määrä

sesaminsiemeniä

Kuumenna vesi 42 asteiseksi, lisää kuivahiiva sekoitettuna maitojauheeseen, spelttihiutaleisiin, ruisrouheeseen ja suolaan. Sekoita siirappi ja öljy sekaan. Vatkaa puuhaarukalla hiivaleipäjauhoja kunnes taikina on sopivan paksua, mutta sopivan löysää pellille kaadettavaksi. Anna kohota liinan alla hyvin. Kaada pellille ja levittele nuolijalla tasaiseksi. Kohota sen aikaa, kun uuni lämpiää. Tee taikinapyörällä tai veitsellä ruudukko. Voitele munalla tai vedellä ja sirottele siemeniä päälle. Paista 200-225 asteessa n. puoli tuntia.

Marinoidun juuston maistiaiset

Tänään maistelin marinoitua juustoa, jonka valmistin lauantaina. Ohjeessa kehotettiin syömään sitä huoneenlämpöisenä, mikä osoittautui vähän pakoksikin, kun oliiviöljy oli "hyhmettynyt" kylmässä. Nopeasti se siitä muuttui juoksevaksi jälleen. Maistelin ensin ruisleivän kanssa juustoa ynnä tykötarpeita. Kastelin leipää öljyssä. Hyvää oli. Sitten kippasin loput lautaselta eilisen salaatinjämän päälle ja hyvää oli sekin. Juusto on mietoa, mutta paprikat ja oliivit ja valkosipulilla maustettu öljy ryydittävät sen ihanasti. Suosittelen.

Broileripaistijauheliha-papu-kastike

Päivälliseksi taas tulikin broileria, sillä sitä oli 50%:n alennuksella kuten myös possun sekä naudan suikaleita. Kaikki ilman marinadia. IHanaa siis.





Kastike
1 sipuli
400 g broilerin paistijauhelihaa
suolaa, currya, rouh. mustapippuria
1 prk valkoisia papuja tomaattikastikkeessa
vehnäjauhoa 2 rkl
vettä
(tuoretta rosmariinia)

Kuullota silputtu sipuli öljyssä, lisää jauheliha ja ruskista, lisää mausteet (pavuissa on suolaa 1%) ja anna vähän maustua, lisää sitten pavut tomaattisoseessa, anna kiehahtaa ja lisää vehnäjauhot hyvin sekoittaen kastikkeeseen. Lisää vettä tarvittava määrä. Ostin viime viikolla rosmariinin, jota lisäsin pieneksi silputtuna varovaisen määrän (?). Kypsytä vielä vähän aikaa. Lisäkkeeksi keitin Myllyn parasta Riisi-ohraa. Salaatiksi silppusin jäävuorisalaattia, puoli punaista paprikaa ja yhden päärynän. Tämä ruoka on erittäin vähärasvaista, kun ei mene niitä lisäilemään. Halpaa myöskin, sillä broileripaistejauheliha maksoi 1,73 ja pavut 0,85. Neljän annos Riisi-Ohraa maksaa n. 0,60 €.

Vadelmajälkiruoka

Pakastetta täytyy muistaa joka päivä harventaa. Tänään vadelmat ovat pääosassa.

1/2 litraa vaniljajogurttia

1 pss Blå Blandin vaniljakastiketta

5-7 dl vadelmia

2 rkl fariinisokeria

Sekoitetaan vaniljakastikejauhe jogurttiin hyvin, lisätään fariinisokeri ja vadelmat. Ei laisinkaan pöllömpää tämä jälkkäri tai välipala tai aamiainen. Käytin itse vähäkalorista jogurttia, joten tämä on vähärasvaista.

Silitettyä muovia tuunaamaan

Näin joskus tammikuussa aamutelkkarin tuunaushetkessä tällaista muovipussinsilitystouhua ja innostuin siitä heti. Olen keräillyt ja silitellyt pusseja ja nyt valmistin ensimmäiset "hyötyesineet". Avaimenperä on apteekin pienestä muovipussista ja talouspaperin kääreestä tuunattu. Kännykkäpussi kaulaan on tehty muovikassista, jossa ihmeellisesti lukee Harrods, en tiedä, mistä meille sellainen kassi on tullut. Kaulanauhaksi laitoin eräästä purkutyöstä ylijääneen vinonauhan.


Silitystekniikka: laitetaan muovi kaksinkerroin tai kaksi erillistä muovia kahden voipaperin väliin ja silitetään korkeintaan kahden pisteen lämmöllä. Annetaan jäähtyä paperien välissä. Olen itse tehnyt kaksien paperien kanssa niin, että kun toinen on jäähtymässä, niin toista silitän. Sitten taas taitetaan muovi kaksinkerroin ja silitetään, kunnes saadaan mieleisen paksuinen muovikangas. Nämä tuotokseni ovat kahdeksankertaiseksi silitettyä muovia. Sitten ompelin normaalisti reunat yhteen. Ompelu oli helppoa ja sujuvaa. Käytäntö näyttää kuinka kauan tällaiset tuotteet kestävät. Suunnitelmissani on iso kestomuovikassi jonkinlaisella tilkkutäkkitekniikalla.

Viime maanantaina tuli ykköseltä ohjelma nimeltä: "Maailma hukkuu muoviin", joka todella pysäytti tämän muoviongelman kanssa. Tunsin omituista tyydytystä ommellessani eilen näitä juttuja. Muutenkin aion ruveta todella funtsimaan muovinkäyttöä. Minulla on esimerkiksi apteekin pieniä pusseja vaikka perinnöksi asti. Ryhdyn nyt määrätietoisesti vastustamaan niitä. Tyttäreni on lahjoittanut minulle kankaisia hedelmäpusseja aika päiviä sitten, nyt ei tarvitsisi muuta kuin ryhtyä käyttämään tai kantamaan käytetty pussi mukana. Kehittelen ehkä näistä silitysmuoveista jonkun kivan hedelmäkassin. Olisi mukava punnita hedelmät vaa´alla paljaana, ja laittaa sitten kaikki samaan hedelmäkassiin. Mutta mihin plänttää hintalaput ja mitä kauppiaat siihen sanoisivat. Täytyypä kysyä.

Pakastesei pinaattikeiton alla

Lauantailounaaksi paistoin uunissa pakasteseitä valmiin pakastepinaattikeiton alla. Kalan leikkasin neljään osaan, jotka pyörittelin kananmunassa ja korppujauhossa, jonka olin maustanut suolalla ja valkopippurilla. Kalapalat vuokaan ja pinaattikeitto päälle. Paistoin 200 asteessa n. tunnin. Salaatiksi tein yksinkertaisesti: jäävuorisalaattia ja punaista paprikaa suikaleina, mauksi ja samalla kastikkeeksi 3-4 rkl kartanopikkelsiä. Jäävuorisalaattia löysin alle kipurajani eli 2 euroa/kilo ja paprika oli alle kipurajan eli alle 3 €/kg. Kartanopikkelsi puolestaan ei ollut alle kipurajan, mutta sitä käytetään niin vähän kerralla, että menköön. Karmea moka minulla kävi pakastesein kanssa. En tutkinut pakkausta tarkemmin ennen kuin kotona. Kyseinen Findus-seiti on pyydystetty pohjoiselta Atlantilta ja pakattu Kiinassa. Yäääh!!!!! Tämän lisäksi seiti oli pakattu ensin muovipussiin ja sitten perinteiseen pahvipakettiin. Turhaa muovia taas kerran.

Marinoitu juusto

Tilasin JUJU-kerhosta kirjan nimeltä: Tee itse herkkulahjat. Löysin tällaisen ohjeen, jonka tänään toteutin.

MARINOITU JUUSTO
n. 300 g juustoa, Edamia, Oltermannia tai Cheddaria (itse laitoin halvinta eli Arlan kermajuustoa)
1 punainen paprika tai 6-8 aurinkokuivattua tomaattia
1-2 valkosipulin kynttä
mustia tai vihreitä oliiveja
tuoretta basilikaa (käytin kuivattua)
Marinadi:
3 dl hyvää oliiviöljyä
1/2 dl balsamicoa (minulla oli tummaa, vaalea olisi ehkä kauniimpaa)
Leikkaa juusto kuutioiksi, pistele haarukalla reikiä, jotta ne marinoituvat paremmin. Pane juusto, paprikapalat tai tomaatit, valkosipuli ja oliivit kerroksittain purkkiin. Ripottele basilika päälle. Sekoita marinadi ja kaada purkkiin. Kierrä kansi tiukasti kiinni ja anna juusto seistä marinadissa pari päivää. Tarjoile juusto huoneenlämpöisenä.
Kerron sitten parin päivän päästä, miltä maistuu. Tämä ei ole lama- eikä laihisruokaa.

Maahanmuuttaneet ja maahanmuuttajat

Viime päivinä on ollut pop-puheenaihe maahanmuuttopolitiikka. Ajankohtaisessa kakkosessa aiheesta oli keskustelemassa kannattajia ja vastustajia niin kantaväestä kuin maahanmuuttaneista. Tänään uutisissa varoitettiin ulkomaalaisesta pariskunnasta, joka on kysyvinään tietä kartan kanssa ja sitten ryöstävät neuvojan lompakon. Heidän kohteenaan on ollut ikävä kyllä vanhuksia. Mitenhän nyt käy esim. turistien, jotka kysyvät tietä täällä lomaillessaan. Voivat saada ikävää kohtelua osakseen.

Ajattelin, että niinhän se on kaikessa, yksi mätä muna pilaa koko kakkutaikinan. Vanhat leivontaohjeet kehottivat rikkomaan munat yksitellen kuppiin ja lisäämään sitten taikinaan, jotta huomattaisiin ottaa mätä muna kiinni ennen kuin se joutuu koko taikinan joukkoon. Maahan saapuvia ulkomaalaisia ei pystytä rikkomaan kuppiin ja haistelemaan, että onko tämä hyvä vai mätä muna. Mutta heidät voi kohdata yksilöinä eikä taikinoina. Ei syytetä koko taikinaa kaikesta mädästä, vaan syytetään vain näitä mätiä yksilöitä. Näillä ns. maahanmuuttokriittisillä ihmisillä tuntuu usein olevan tämä taikinakäytäntö. Pelottavaa on se, että eihän mitenkään kadulla vastaantulevasta ulkomaalaisesta voi tietää, onko hän pappi, lukkari, talonpoika, kuppari, rikas, rakas, köyhä, varas, näin vanhaa suomalaista lorua lainatakseni.

Ajankohtaisessa kakkosessa puhuttiin paljon kotouttamisesta. Jos minä muuttaisin esimerkiksi Somaliaan, niin en usko, että voisin ikinä kotoutua sinne. Toivottavasti en joudu sinne koskaan pakenemaan henkeni edestä tai työn perässä. Siellä olisi niin erilainen kulttuuri, ilmasto ja uskonto, että olisin siellä varmasti onneton. Luulisin, että tilanne on yhtä vaikea toisinpäinkin. Minun on myös ihan pakko myöntää, että minua pelottaa islam ja sharia, silloin kun ovat väärissä käsissä. Samoin minua hirvittää pelkkä ajatuskin siitä, että suomalaista tasa-arvoa ja vapauksia ryhdyttäisiin kaventamaan.

Meillä kaikilla voi paljonkin pelkoja ja ennakkoluuloja, koska olemme tiedotusvälineiden armoilla siinä, mitä tiedämme asioista. En itse ole iässäni tuntenut montaa ulkomaalaista, mutta kaikki, jotka olen tuntenut, ovat rehellisiä, kunnollisia ja ihania ihmisiä. Olen kiitollinen, että olen saanut heihin tutustua.

En tiedä, miten ulkomaalaispolitiikkaa pitäisi hoitaa, mutta sen tiedän, että on silkkaa rasisimia koota nimilistoja, joilla halutaan ajaa tietyn kansallisuuden omaavat ihmiset pois maastamme. Silloin on hutkaistu kaikki munat tutkimatta taikinaan, ja halutaan sitten heittää muutaman joukkoon sattuneen mädän munan takia koko taikina tunkiolle.

Merete Mazzarellan kirja isoäitiydestä ja anoppiudesta

Luin nyt sen tilaamani Mereten kirjan: Illalla pelataan Afrikan tähteä. Ihmeellistä miten paljon löysin omia tuntemuksiani ja tilanteita kirjasta, vaikka Merete on tyystin eri piireistä niin taustaltaan, koulutukseltaan kuin ammatiltaan. Hän on pohjoismaisen kirjallisuuden professori Helsingin yliopistossa, kirjallisuudentutkija ja kirjailija. Hänen lapsenlapsensa asuvat Chigagossa ja Merete näkee heitä vain kaksi kertaa vuodessa. Lapset eivät edes puhu isänsä äidinkieltä ruotsia.

Merete kärsii ikävästä ja on mustasukkainen ja kateellinen lasten toiselle isoäidille. Hän kokee sen, minkä moni muukin: äidinäiti on ykkösmummo ja toisena tulee sitten isänäiti. Tässä tapauksessa se on vielä konkreettisempaa pitkän välimatkan vuoksi. Hän haluaisi olla enemmän läsnä ja antaa enemmän lapsille "juuria" Suomeen. Hän kokee hankalaksi suhteensa miniäänsä. Miniälle ei mikään kelpaa ja hän näyttää hapanta naamaa anoppilassa. Pojan ja miniän avioeron jälkeen tilanne tietysti entisestään hankaloituu. Kuvioihin tulee uudet puolisot. Itse Merete on myös eronnut ja naimisissa miehen kanssa, jolla on lapsia ja lapsenlapsia.

Aivan samanlaiset kuviot ovat itsellänikin. Minulla on omia lapsia ja lapsenlapsia, nykyinen ja entisiä aviomiehiä, miniää ja ex-miniää, miehen lapsia ja lapsenlapsia, ex-puolisoa, nykyisiä ja entisiä appivanhempia. Tämä ihmissuhteiden määrä on aikamoinen ja eikä aikaa myöden näytä yksinkertaistuvankaan. Minusta on välillä tuntunut kuin en koskaan saisi olla minä itse, vaan aina on kuljettava kieli keskellä suuta, ettei vaan taas loukkaisi jotakuta.

Sitten on kestettävänä eräänlainen selkeä ulkopuolisuuden tunne, se ettei kuulu joukkoon. Ikään kuin perheeseeni kuuluu ihmisiä, jotka eivät siedä laisinkaan minua ja kaikkien on vaan pakko kestää. Se on oikeastaan aika kamalaa.

Tällaisessa uusio-fuusioperheessä on tarkasti kaikkien pidettävä huolta reviireistään. Reviiriasioissa voi olla iso ero eri perheiden ja sukujen kesken. Erityisen herkkä tilanne on miniöiden ja anoppien välillä sekä puolison lasten ja ei-oikean vanhemman välillä. Ulkopuolisuuden tunne syntyy siitä, että oman puolison perheessä ja perhetapahtumissa on aina vieraana läsnä. Nykyiselle anopille olen aina sekundaminiä, koska en ole tehnyt hänelle lapsenlapsia jne. Minusta tuntuu omituiselta vierailla anoppilassa, sillä minä olen siellä vain mieheni vaimo. Minun oma historiani, lapseni ja lapsenlapseni, vanhempani ja kaikki muukin täytyy jättää kotiin, sillä se ei kiinnosta ketään. Istun vain kuuntelen. Kun mieheni puhuu omien perheenjäsentensä kanssa puhelimessa kuulumisistaan, niin niihin ei kuulu minun perheeni kuulumiset.

Yksinäisyyden tunne tulee myös oman perheen tapahtumissa. Omien lasten ja lastenlasten asiat eivät kiinnosta puolisoa eikä hänen perhettään. Yksinhuoltajuus on aina läsnä, vaikka lapset olisivat kuinka vanhoja ja vaikka itse on uudessa liitossa. Silloin kun omille lapsille tapahtuu jotakin, on aivan yksin oman hätänsä kanssa. Yhtä hyvin on yksin iloisissa tapahtumissa. Luulin silloin, kun erosimme lasteni isän kanssa, että yksinhuoltajuus kestää siihen asti, kun nuorinkin täyttää 18 vuotta. En arvannut, että se onkin kuolemaan saakka kestävä keikka. Tunnetasolla siis.

Parsakaali-juustokastikkeella gratinoitu kalkkuna

Sunnuntaina paistetun kalkkunapaistirullan loput leikkasin viipaleiksi ja keitin niille parsakaali-juustokastikkeen "gratinaadiksi".

rasvaa 3 rkl
vehnäjauhoja 3 -4 rkl
maitoa
pakasteparsakaalia 200 g
100 g voimakasta Koskenlaskija -sulatejuustoa
yrttisuolaa, rouhittua mustapippuria, paprikaa

Sulata rasva kattilassa (minä en ilman kerroskattilaa enää tekisi valkokastiketta), lisää jauhot ja sekoita kunnolla, ettei paakkuunnu. Kun rasva on imeytynyt jauhoihin lisää pikkuhiljaa maitoa, kunnes kastike on mieleisesi paksuista. Lisää mausteet ja sulatejuustoa pieninä palasina. Kuumenna parsakaalit mikrossa parisen minuuttia täydellä teholla ja lisää kastikkeeseen. Anna kiehua jonkin aikaa ja kaada sitten voideltuun uunivuokaan aseteltujen kalkkunapaistiviipaleiden päällle. Gratinoi uunissa 200 asteessa 20 - 30 min.

Riisimuro-omenapiiras

Selailin vuodelta 1987 peräisin olevaa Vaasan Myllyn "Leivotaan piirakoita" -kirjasta. Sieltä löytyi tämä piirakka:

Pohja:
100 g voita
3/4 dl sokeria
1 muna
1 tl leivinjauhetta
2,5 dl vehnäjauhoja

Täyte:
3-4 dl omenasosestta tai marjoja

Päälle:
5 dl riisimuroja
0,5 dl fariinisokeria
3/4 dl kermaa


Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi, lisää muna ja vehnäjauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe.
Painele taikina voideltuun piírasvuokaan. Levitä hillo päälle. Sekoita riisimurojen joukkoon fariinisokeri ja kerma ja levitä seos omenasoseen päälle. Paista piiras 200 asteessa alimmalla tasolla 20 - 25 min.

Stubbin hohtava valkohammasrivistö kohtaa tervatappirivistön pubin hämyssä

Kokoomus valloittaa ennennäkemättömällä BOB-energialla kirkot, koulut, kaupat, kaupungit ja kylät, turut ja torit. Niin böndet, duunarit ja kuin muutkin toisinajattelijat on jo talouden talvisodan hengessä saatu suuren ilosanoman piiriin. Eurovaaleihin mennessä ovat viimeiset taantumuksen bunkkerit vaarassa. Pubien Soini-fanit ovat pullikoitsijoita, joita nyt lähdetään käännyttämään kokoomuksen parhaimpien voimien avulla. Kuinka käy, kun Stubbin valkohammasrivistö kohtaa tervatappirivistön pubin savuttomassa hämyssä?

Bob Kokkarin edellisten vaalien teemat ja sloganit ovat iskeytyneet tajuntaan: "Työväen presidentti", "Korvapuolue", "Vastakkain asettelun aika on ohi". Tämä uusin "Hei me puhutaan ulkopolitiikkaa" viittaa johonkin hömppäelokuvaan, kuten mainostajan tarkoitus tietenkin onkin.

Mainostaminen on tiedettä ja taidetta, täytyy löytää jotain köykäistä ja iskevää, jolla päästään ihmisen päähän operoimaan. Seuraavassa suora lainaus Ylen Mediakompassista:

"Mainonnalla pyritään vaikuttamaan sinuun. Mainonta käyttää monia keinoja saadakseen kuluttajan eli ostajan tekemään mainoksessa ehdotetulla tavalla: ostamaan jonkin tuotteen kaupasta tai tilaamaan helposti kotiinsa jotakin.

Mainonnan keinoja

• ryhmään kuulumiseen vetoaminen (kuulut meihin, saat ystäviä, jos…)


• tuotteen avulla ratkaiset pulmia ja muutat maailman


• lupaus muutoksesta ja paremmasta (tulet rohkeammaksi, voimakkaammaksi, kauniimmaksi, jos…)


• vakuuttelu (käytetään asiantuntijoita)


• suora kehotus (käsky ostaa)

Miksi muut puolueet eivät palkkaa hyvää mainostoimistoa tekemään omasta ideologiastaan menestysartikkelia? Ei, ei se johdu siitä, että ne ylenkatsoisivat tuollaista ihmisten manipulointia mainoskikkailulla, vaan rahastahan vain on kysymys. Rahamiehet viihtyvät kokkareilla ja antavat tukirahansa niille, jotka heidän laulujaan laulavat (esim. kelamaksun poisto). Niin simppeliä se demokratian toteutuminen on.

Kunnallisvaalien työrukkaset kokoomuksen tunnuksena on saanut karmivan käänteen. Aika moni työntekijä on jo saanut rukkaset ja joutunut laittamaan "rukkaset naulaan, jukolauta". Irwinistä tuli mieleeni, että onko protestilaulanta jo sukupuuttoon kuollut laji?

Boltia katsomassa pojanlasten kanssa

Olin tänään leffassa 9 -vuotiaan pojanpoikani ja 6-vuotiaan pojantyttäreni kanssa. Leffa oli Disneyn Bolt. Se alkoi suloisesti ja sitten alkoi se tämän ajan tyypillinen räiskintä ja paiskinta. Mutta sitten juoneen tuli uusi ulottuvuus ja lopulta se oli suloinen kertomus ystävyydestä, rakkaudesta ja perheestä ja tavallisesta mukavasta arjesta. Lasten kanssa elokuvissa olossa on hauskinta kuunnella niitä pyrskähdyksiä ja naurunherakoita ja -remakoita. Yleensä lasten elokuvissa on aikuisillekin omat vitsinsä, joita lapset eivät ymmärrä ja lapsille taas takuuvarmoja nauratuskohtauksia. Surettaa vain näin mummuna, että lapsiakin hauskutetaan väkivallalla. Samaan aikaan puuhataan jotain tupakkalakia, joka kieltäisi tupakoinnin näyttämisenkin elokuvissa. Tupakka ei siis saa tappaa, mutta muuten ihmisiä saa tappaa ihan tullen mennen. Omituisia joskus nämä arvoasetelmat.

Monesti en meinaa pystyä katsomaan lasten leffoja, kun niissä on niin nopea meininki, jotenkin tulee liikaa aistiärsytyksiä. En tiedä, onko kyse heikkohermoisuudesta, vanhuudesta vai ehkä molemmista. Ja olen varma, että tämän päivän lapset saavat liikaa juuri näitä ärsykkeitä. Pienten vauvojenkin lelut ovat täynnä kuvioita ja kirkkaita värejä, ne pitävät meteliä ja ne liikkuvat ja pyörivät. Pienille vauvoille on kerhoa, uintia, jumppaa, teatteria ja eräs tuntemani vauva vietiin rokkikonserttiin. Heitä viedään lentokoneella ympäri maailmaa jne. "Liian pienenä liian paljon" jatkuu sitten koko lapsuuden ajan. Vahvat ja lahjakkaat yksilöt varmaan kehittyvät ja virittyvät 24h/7vrk systeemissä, mutta psykiatrisen hoidon tarpeessa olevien lasten määrä viittaa siihen, että näitä, jotka eivät kestä, on aika paljon.

Oli hauska päivä ja lapsenlapset pitivät elokuvasta kovasti. Mummukin piti siitä.

Vauhtipulla kiireiselle leipojalle

VAUHTIPULLA

5 dl vehnäjauhoja

1 dl sokeria

100 g juoksevaa margar.

2,5 tl leivinjauhetta

0,5 tl suolaa

2-3 tl kardemummaa

1 kananmuna

1 dl rusinoita

1 prk kermaviiliä

Sekoita kuivat aineet kulhossa sekaisin, lisää margariini, muna, rusinat ja kermaviili. Itse käytän sähkövatkainta, mutta puuhaarukallakin pärjää. Nostele kahden ruokalusikan avulla pellille isoja palleroita kranssin muotoon. Voitele munalla, sirottele raesokeria ja mantelilastuja tai -rouhetta päälle. Paista 225 asteessa 20 -25 min. kauniin väriseksi. Rusinoiden tilalla olen joskus käyttänyt kuiv. aprikooseja tai appelsiinimarmeladia ja sitruunankuorta tai tuoreita omenakuutioita jne. Kermaviilin tilalla olen käyttänyt myös esim. vaniljajogurttia. Tämä on leivonnainen on olemukseltaan pullan ja kakun välimuoto.

Kiisseliä tyrnistä ja hillasta

Keitin noin 3 dl pakastehilloja vaaleiksi ja siivilöin marjanraadot pois. Jokin aika sitten löysin pakastimesta edelllisestä vuodesta jäljelle jääneitä tyrnimarjoja, jotka keitin ja paseerasin soseeksi. Lisäsin tätä sosetta parisen desilitraa hillakeitokseen. Lisäsin vettä ja sokeria ja keitin kiisselin. Söimme sitä jäätelöpalleroiden kanssa. Se oli juhlavaa erityisherkkua. Hilla vähän pyöristää tyrnin makua. Yhdistelmää olen käyttänyt myös rahkajälkiruokaan, ja se on mielestäni ollut aivan kielenvievää herkkua.

Makaronisalaatti

Kalkkunapaistin lisäkkeeksi tein salaatin niistä aineista mitä sattui taas löytymään.

Tarjoiluastia on oma tekeleeni muinoisella keramiikkakurssilla ja keittiön pöytäliinaan löysin vähän aikaa sitten yhdellä eurolla kirpparilta kankaan.

3 keitettyä perunaa

3 dl keitettyä makaronia

1 iso omena (jonagold)
1 - 2 herkkukurkkua
vihreitä pakastepapuja n. 100 g
ruohosipulia (minulla on pakasteessa, ei kannata ostaa, parempi purjoa tai sipulia)
herneenversoja
3 rkl oliiviöljyä
1 rkl balsamicoa
1 rkl sinappia
suolaa, rouh. mustapippuria

Keitä, pilko, sulata tai mitä nyt tarve vaatii. Hölskytä kastikeainekset jossain purkissa tasaiseksi ja kaada salaatin päälle. Koristele jollakin. Punainen väri ei olisi pahitteeksi. Itselläni ei ollut mitään, joten herneenversot olivat koristeena.

Kalkkunan filepaisti

Pakastimesta löytyi juhlakauden jäljiltä kalkkunanfilepaisti, jonka ostin joulun jälkeen 50%:n alennuksella. Paistoin sen tänään ohjeiden mukaan. Uunivuoka on isäni parisenkymmentä vuotta sitten erään hotellin loppuunmyyntihuutokaupasta ostama. Se on suurkeittiön rumilus, mutta se on yksi niitä astioitani, josta en hevillä luopuisi. Ei maksanut paljoa ja edustaa kestävää kehitystä sekä kierrätystä parhaimmillaan.

Sosiaalinen älykkyys työelämässä

Osallistuin pari iltaa kestävälle kurssille, jonka teemana oli sosiaalinen älykkyys työelämässä. Uusista opeista ja ajatuksista innostuneena menin työpaikan yhteiskokoukseen, joka oli edellisen kerran muutama viikko sitten. Olin varma, että olen positiivisesti täynnä sosiaalista älykkyyttä kohtaamaan kritiikin, joka oli väistämättä tulossa. Olen ollut osallisena työryhmässä, jonka tekemä kirjallinen tuotos annettiin eilen työyhteisölle. Ei sitä kukaan ehtinyt eilen vielä tarkemmin lukemaan, mutta hyvin nopeassa tahdissa sieltä löydettiin kielteiset asiat. Sitten eräs työyhteisömme uusi jäsen pyysi puheenvuoron ja antoi aidosti positiivista palautetta. Tämä tyyppihän sotki koko pakan.

Ei meillä tosissaan ole kuin muutamia henkilöitä, jotka aina muistavat haukkua muiden aikaansaannokset ja sitten ihmeellisesti onnistuvat nostamaan puheenaiheeksi omat erinomaiset suorituksensa. Sitä sosiaalista älykkyyttä nyt tarvitsisin itse selvitäkseni näistä tyypeistä joutumatta omilla tunteillani ja koko elämäni traumoilla ja itsetunnon kolhautuksilla mukaan.

Löysin Akuutin arkistosta vuodelta 2003 sosiaalisesta älykkyydestä. Seuraavassa suora kopio:

"JUORUILIJA ON PIILOAGRESSIIVINEN
Kaikki juoruavat – turha edes muuta väittää. Juoruilu kuuluu inhimilliseen kanssakäymiseen, kun pyritään selvittelemään omia tunteita, pohtimaan asioita ja ihmissuhteita. Juoruilu voi maustaa tapahtumista köyhää elämää. Meissä on harmittoman hauskoja tarinaniskijöitä mutta on myös yhteisönsä myrkynkeittäjiä.Aggressiivisia henkilöitä pidetään usein sosiaalisesti kömpelöinä. Piiloaggressiivinen juoruilu ei onnistu kuitenkaan suinkaan kaikilta. Tarvitaan monenlaista ihmissuhteiden tietotaitoa. Ensimmäinen edellytys on myötäelämisen taidon, empatian puute. Lisäksi tarvitaan runsaasti tilannetajua ja sosiaalisia taitoja, luettelee Kaukiainen.
- Sosiaalinen älykkyys ilmenee yleensä siten, että pidetään yllä ja vaalitaan ihmissuhteita, luodaan ystävyyssuhteita ja voidaan ratkoa ongelmia. Mutta kun sosiaalisia taitoja ja sosiaalista älykkyyttä käyttää toisten vahingoittamiseen, niin silloin tarvitaan sellaista ihmissuhteiden pelisilmää, että se juoruilu onnistuu ja pystyy saamaan toisen eristettyä siitä muusta työyhteisöstä."

Sosiaalista älykkyyttä voidaan siis käyttää hyvään sekä pahaan. Yllä olevan jutun mukaan esim. Auervaara oli sosiaalisesti älykäs. Hänellä oli pelisilmää, ja hän pystyi käyttämään sitä omaksi hyödykseen loistavasti. Mietin nyt sitä, että kuinka minä voisin käyttää sitä sosiaalista älykkyyttä hyväkseni, jotta selviäisi näistä omaa hyvinvointia ja itsetuntoa uhkaavista työpaikan pelureista.

No, voinhan käyttää esimerkiksi empatiaa eli voin ymmärtää, että heidän oma pahaolonsa ja omat ongelmansa projisoituvat työnyhteisössä negatiivisena käytöksenä. Mitä tästä empatiasta seuraa? Ei paljon mitään, minua harmittaa joka tapauksessa ne henkilöt ja se, että minä tein ihan hirveästi työtä sen paperipumaskan eteen. Toisaalta, kai minulla on oikeus tuntea pahaa mieltä heidän käytöksestään? Vai onko? On kai, mutta luulen, että sosiaalista älykkyyttä osoittaisi, se että sanoisin sen kyseisille henkilöille suoraan, enkä ryhtyisi ja yhtyisi myrkynkeittäjäjengiin.

Pahanilkinen juoruilu kieltämättä tuntuu hetkisen suloisena henkisenä pään silityksenä itselle, mutta pidemmän päälle se ei ole sosiaalisesti älykästä. Omaa pienuuttaan voi tietenkin aina verrata itseään ylevämpiin ihmisiin, esimerkiksi kansanedustajiin. Kuinka sosiaalisesti älykkäitä he ovat omassa työyhteisössään? Löytyykö Arkadianmäeltä myrkynkeittäjiä, Auervaaroja vai millaisia? Viime aikaiset sammakot ja bloggaamiset eivät hirveästi vakuuta.

Olisi mukava kuulla jonkun kommentti tästä aiheesta, mutta kun tekninen älykkyyteni ei vieläkään ole yltänyt tähän kommenttien toimimisasiaan. Mutta otetaan nyt älykkyydenlaji kerrallaan kehittämiskohteeksi.

Kiitos Janina Anderssonille!

Toissapäivänä eduskunnassa puhuttiin tästä taantuman ja tulevan laman hoidosta. Miljoonat ja miljardit lentelivät puheissa. Valtio velkaantuu ja kunnat on lirissä. Valtio laskee verotusta ja kunnat ovat paineissa lisätä niitä. Hallituspuolueen edustajat puhuivat fiksusti ja opposition edustajat puhuivat fiksusti, mutta järkevimmän lauseen, minkä aikoihin olen kuullut Arkadian mäeltä päin, sanoi Janina Andersson: "Ei voi olla niin, että voitot ovat yksityisiä ja tappiot sosialisoidaan".

90-luvun alun laman pankkitukineen sanottiin maksaneen enemmän kuin sotakorvaukset aikoinaan ja nyt sitten puhutaan, että valtion velkaa joutuvat vielä lapsenlapsemme maksamaan. Eli taas niitä tappioita sosialisoidaan. Miten tähän sitten taas on jouduttu? Kenpä tietäis ken. Osaisivatkohan ne tärkeät liike-elämän henkilöt, jotka rahoittivat eduskuntavaaleissa tämän hallituksen vaalikampanjat, kertoa miten tämä tappioiden sosialisointi oikein hoidetaan, ettei sitä lykättäisi seuraavien sukupolvien kontolle? Eihän isovanhemmatkaan ota tolkuttomasti velkaa ja jätä sitä sitten lapsenlapsien maksettavaksi. Päinvastoinhan he yleensä toimivat. Jättävät lapsille ja lapsenlapsille vähän enemmän, mitä itse saivat. Meiltä ei tällä menolla taida jäädä edes raitista ilmaa perinnöksi.

Nyt sitä saa!!!!!

Herneversoviljelys on nyt syömäkokoista. Auringonkukan versot vasta popsahtavat mullasta esiin ja herneet ovat itäneet eritahtisesti. Mutta ei se haittaa, päinvastoin hyvä kun valmistuvat eri aikaan syötäväksi. Hyvää on!

Kanaviillokista tuli broilerisoosi

Vakaana aikomuksenani oli ostaa pakasteesta vanhanaikainen vanha kana ja tehdä vanhanaikaista kanaviillokkia, mutta kaupassa olikin punaisella lapulla maustamattomia isoja broilerinkoipia, joten otin ne. Keitin koivet nahkoineen päivineen kypsäksi liemessä, jossa oli veden lisäksi mausteena 1 sipuli, suolaa ja mustapippuria. Kypsät koivet nyljin ja paloittelin lihat pieniksi paloiksi. Kiehautin keitinlientä "sopivan" määrän ja suurustin "sopivalla" määrällä vehnäjauhoa, jonka olin "hölskyttänyt" purkissa veden kanssa juoksevaksi liemeksi. Lisäsin mausteeksi taas suolaa, currya, maustepippuria ja sitruunamehua. Sitten broilerinpalat takaisin soosiin, keittelin n. kymmenisen minuuttia ja lisäsin pussillisen herne-maissi-paprikaa ja

purkillisen ananasta pilkottuna ja liemineen. Halpaa ruokaa taas tuli, kun koivet maksoivat euron verran muut aineet ostan tarjouksesta. Lisäkkeenä keitetyt perunat ja mustaherukkahilloa. Riittää mainiosti kahdeksi kerraksi ja evääksikin.

Onnistuin!

Hei, osasin lisätä muutaman blogin, joita luen, listaan. Minulle annettavia kommentteja en ole saanut toimimaan. Pitää odottaa, että joku nuorison edustajista tulee käymään. Minusta on kiva kirjoittaa tähän, mutta en jaksaisi hirveästi tuon tekniikan kanssa tapella. Mutta ihmeen hyvinhän tässä on pärjännyt tähän saakka. Etsiskelen oman henkisiäni blogeja ja tietysti toivon itsellenikin lukijoita, ja on niitä laskurin mukaan käynytkin. Tätä bloggailua rajoittaa tietysti vähän nuo työ- ja kotihommat ja rämä kaularankani.

Hyviä uutisia kampamaneeteista ja talvesta

Kerrankin uutisissa oli hyviä uutisia. Viime vuonna kerrottiin kampamaneeteista, jotka uhkaavat tuhota kaiken elollisen Itämerestä ja omista lahdistammekin. Nyt siihen tuli peruutus, ne eivät olekaan niitä hirviöitä, vaan joitain vähemmän pelottavia otuksia. Tämä oli todella mukava uutinen.

Hauskaa on myös se, että täällä eteläisessä Suomessakin on talvi. Lunta, pakkasta, jäätä ja valoa. Lapsille on ylellisyyttä se, mikä meille ennemmin syntyneille oli itsestäänselvyys. Itse muistan, kuinka talvisin kaivoimme tunneleita lumen sisään. Lunta oli niin paljon, että saimme luotua ihan lastenmentäviä tunneliverkostoja pihallemme. Pyllymäkeä laskimme talon katolta räystään alle kasautuneseen valtavaan lumivuoristoon. Isä sai välillä kaivaa meidät lapion kanssa irti sieltä, kun jalat juuttuivat niin kiinni. Joskus saimme jalat kyllä irti, mutta kengät jäivät syvälle hankeen. Keväisin ajoimme polkupyörillä pitkin peltoja, kun siellä oli ihana hankiainen. Lumen pinta oli niin kova, että se kesti lapset ja aikuisetkin hyvin. Siitä kovasta hangesta irrottelimme hakkaamalla laattoja, joista rakensimme igluja.

Latuja risteili ympäri kylää, ei niitä latukoneilla tehty, vaan itsehän sitä piti latunsa luoda. Kunto kasvoi kohisten ja omatoimisuus myös. Mäkihyppyä varten keksimme jos jonkinlaisia nyppylöitä. Retkeily läheiseen metsään (50 metrin päähän kotoa) oli suuri seikkailu. Jos oikein hyvä tuuri kävi, äiti antoi evääksi kuumaa kahvia villasukkaan käärityssä viinapullossa ja pullankänttyä tai voileipää. Kerran veljeni kanssa keitimme munia evääksi, kuorimme ne valmiiksi ja käärimme sanomalehteen. No, kauniisti uutisilla kirjailtuja muniahan niistä tuli. Tämä juttu on säilynyt näihin päiviin saakka perheemme tarina-arkussa, josta se kaivetaan aina tarpeen tullen esiin.

Koulukiusaamiseen nollatoleranssi, vai kuin ministeri Virkkunen?

Kun luin ihkatuoreen opetusministerin ajatuksia sosiaalidemokraateista, tuli mieleeni omat kansakouluajat. Aloitin ensimmäisen luokkani 1963. Opettajakseni sattui naishenkilö, joka hyvin tehokkaasti erotteli jyvät akanoista. Ei suinkaan koulumenestyksen vaan oppilaiden vanhempien säädyn mukaan. Parhaimmin kohdelluiksi tulivat akateemisten tai muuten rikkaiden vanhempien lapset, sitten työläisten lapset ja vihoviimeiseksi jäivät ne raukat, joiden perheitä nykyään kutsuttaisiin syrjäytyneiksi. Miksi silloin heitä kutsuttiin? En tiedä, saastaksi vissiin. Saastana se meidän ope ainakin heitä kohteli, sen säälien ymmärsin, vaikka olin lapsi.

Itse kuuluin työväenluokkaan, vanhempani kävivät aikoinaan kuusi vuotta kansakoulua Pohjois-Karjalan perukoilla. Olisi heillä lukuhaluja ja -päätäkin ollut, mutta köyhyys ja sota estivät enemmän koulusivistyksen hankkimisen. Molemmat joutuivat koviin töihin jo 11-vuotiaina sodan aikana niin kuin lapset silloin joutuivat. Raataminen jatkui sodan jälkeen maan jälleenrakennuksen ja oman perheen rakennuksen myötä. He "syyllistyivät" uusien työläisten synnyttämiseen, mistä sitten kansakouluopettajaparkani joutui kärsimään. No onneksi pääsin keskikouluun ja siellä katsottiin tuloksia eikä vanhempien kukkaroa. Tai siis tottakai kukkarossa jotain piti olla, että ylipäänsä pystyi menemään keskikouluun. Sen alimman kastin lapset eivät keskikouluun päässeet. Vasemmistohan sitten 1970 -luvulla peruskoulun Suomeen lanseerasi, jolloin kaikille suotiin yhtäläinen oikeus peruskoulun oven avaamiseen.

Palaanpa takaisin tähän päivään. Henna Virkkusen ajatuksia ihmettelen siinä valossa, mitä viime vuosien tapahtumat, Tuusula ja Kauhajoki, ovat koulumaailmassa vaikuttaneet. Koulukiusaamisen nollatoleranssi on julistettu monissa kouluissa johtavaksi periaatteeksi. Mitä mieltä tästä on opetusministeri Henna Virkkunen? Onko periaate oikea vai voitaisiinko sallia joitain poikkeuksia? Voitaisiinko sallia esimerkiksi sosiaalidemokraattien lasten kiusaaminen tai ainakin äänekäs mollaaminen? Tukea Henna Virkkunen saisi tähän varmaan Jyrki Kataiselta. Ihmettelen, että eivätkö he tunne laisinkaan sodan kokeneita, tätä maata omin käsin rakentaneita, köyhistä mökeistä lähteneitä vanhoja suomalaisia, jotka ovat sosiaalidemokraatteja. Eivätkö he ansaitse mitään kunnioitusta nuorten menestyjien silmissä?

Poliitikkojen pitäisi mollata vain toisiaan ei kokonaisia kansanryhmiä, ja senhän kieltää lakikin ja tunneäly (jos sitä sattuu omaamaan). Henna voisi mollata Juttaa, Erkki Stubbia ja Jyrki Eeroa. Tietysti myös eduskuntaan voitaisiin julistaa nollatoleranssi kiusaamisen suhteen, mutta siihen loppuisi kansalta halvat huvit. Se ei olisi suotavaa tällaisessa tilanteessa, jossa monilta uhkaa loppua jo leipäkin.

Sunnuntaisalaatti

jäävuorisalattia

pakastemaissia

paprikatäytteisiä vihreitä oliiveja

paahdettuja auringonkukan siemeniä

oliiviöljyä

sitruunamehua

rouh. mustaa pippuria

Paahda auringonkukansiemenet kuumassa pannussa joko öljyssä tai ilman. Huuhdo ja riivi jäävuorisalaatti, asettele tarjoiluastiaan, lisää mikrossa sulatetut maissit jäähtyneenä ja oliivit,

jäähtyneet siemenet, ripottele mustapippuri, valuta öljy ja pirskottele sitruunanmehua päälle.

Kahvipussikorini melkein valmis

Kahvipussikori näyttää nyt tältä, ei puutu kuin kahvat. Täytyy taas odotella oikeanvärisiä pusseja materiaaliksi.

Huovutetuista, vanhoista villapuseroista iso kissa

Tämän kissan tuunasin kahdesta vanhasta villapuserosta, jotka huovutin ensin 60 asteessa kirjopesulla. Toinen pusero oli sininen ja toinen "entinen" valkoinen sinisin raidoin. Huopunutta villaa oli helppo leikata, eikä se purkautunut yhtään. Meidän kesämökillä oli loppusijoituksessa tyynyjä, jotka olivat todellakin tulleet tiensä päähän. Meinasin jo heittää ne kaatiskuormaan, mutta sitten pesinkin ne ja säästin sisälmykset tulevaa käyttöä varten. Tämän paksun kissan sisään ne sitten päätyivät. Silminä on tietenkin vanhan napit ja kirjontalangalla kirjailin suun ja nenän.

Mitä kaapista löytyy -sämpylät

Mielestäni sämpylät ovat kaupassa niin kalliita, ettei niitä raski ostaa. Helppoahan niitä on leipoakin, mutta oman aikansa se ottaa.

0,5 l vettä

1 dl maitojauhetta

perunamuusin jämä n. 1,5 dl

2 porkkanaa raastettuna

1 dl ruisrouhetta

1 tl suolaa

1 rkl siirappia

0,5 dl rypsiöljyä

hiivaleipäjauhoja

Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi, lisää hiiva, suola, siirappi, maitojauhe, perunasose ja vatkaa vähän ilmaa taikinaan. Lisää porkkanraaste ja öljy. Alusta taikina hiivaleipäjauhoilla löysäksi, mutta käsistä ja kulhosta kuitenkin jo irtoavaksi. Kohota, leivo, kohota ja paista 225 asteessa ruskeaksi n. 15 min.

Pullapohjapiirakkaa

Pakastinta täytyy alkaa määrätietoisesti tyhjentämään, eihän tässä kauaa enää mene, kun uudesta sadosta ensimmäiset raparperit ja ruohosipulit jo tarvitsevat tilaa pakastimessa.

Paistoin marjapiirakan löysästä 2,5 dl:n nesteen pullataikinasta. Jätin taikinan niin löysäksi, että kaadoin sen suoraan pellille leivinpaperin päälle. Annoin vähän aikaa kohota. Päälle laitoin puolukoita ja vadelmia, sokeria ja vehnäjauhoja ripotellin päälle. Vehnäjauhoja vähän liikaa kuten kuvasta näkyy. Sokeria oli minun makuuni liian vähän, mutta sitähän saa lisättyä valmiiseenkin maun mukaan.

Tällä viikolla ainakin flavoinoideja on tullut syötyä tarpeeksi. Punajuurta, puolukkaa, sipulia, omenoita on sisältynyt runsaasti aterioihimme.

Lindströmin kiusaus

Ostin alkuviikosta punajuuria kilon pussin, kun tein sitä rangaistussoppaa. Huomasin, että jäljelle jääneet punajuuret eivät välttämättä kovin kauaa viihdy jääkaapissamme, joten päätin jalostaa ne ruoaksi. Minun ohjeeni annosmäärä on suuri laiskuuteni vuoksi. Haluan, että ruoka riittää ainakin kahdeksi päiväksi ja sitten vielä evääksikin töihin.

600 g possunsuikaleita
1 kg peruna-sipuli-suikaleita pakasteesta
n. 600 g raakoja punajuuria
2 ruokakermaa
suolaa, mustapippuria

Ruskista possunsuikalelihat. Mausta ne suolalla ja pippurilla. Ruskistumisen aikana ehdit voidella uunivuoan öljyllä ja kuoria ja suikaloida punajuuret. Lado vuoan pohjalle ensin puolet peruna-sipulisuikaleista, sitten punajuuret ja lihat. Päällimmäiseksi loput perunat. Ripottele suolaa ja pippuria päälle. Huuhtaisin pannusta maut vesitilkalla mukaan vuokaan. Valuta kermat päälle ja vuoka uuniin n. 190 asteeseen tunniksi puoleksitoista.

Pressiklubista

Katselin illalla Pressiklubia. Tuli jotenkin ällö olo. Tuntui kuin studio olisi ollut täynnä inhottavia ihmisiä, sattumoisin miehiä kaikki. Halla-aho istui hyytävännäköisenä Putinin silmineen. Hänen päänahkaansa himoitsivat Salmén ja Saska, Ruben yritti pitää järjestystä epäonnistuen siinä. Pelottaviahan sen Halla-ahon jutut ovat. Onneksi oikeusviranomaiset saavat harkita, ovatko ne pelkästään pelottavia vai suorastaan toisten ihmisten henkeä uhkaavia. Mitä ihminen on jäänyt vaille silloin, kun häneen kasvaa tuollainen viha?

Noin tuhannes versio juustokakusta

Lähdin aamulla kauppaan tarkoituksenani ostaa Runebergin torttuaineksia. Kaupassa oli(Valintatalo) kärryissä kaikenlaisia poistoeriä 50 %:n alennuksella. Kärrystä löysin mm. Domino keksejä. Muistin heti hyvän käyttökohteen niille ja hylkäsin Runebergit samantien.

1,5 pötkylää dominoita

0,5 - 1 dl appelsiinimehua

1 prk rahkaa eli 250 g

200 g tuorejuustoa

1 prk vispicremeä

raastettu sitruunan kuori

puoli purkillista appelsiinmarmeladia

2 tll vaniljasokeria

0,5 dl sokeria (maun mukaan)

Murskaa kaulimella dominot, kippaa kulhoon ja lisää appelsiinimehua sen verran, että tulee sopiva mössö (yleensä ohjeissa on sulatettua rasvaa tässä kohdassa, mutta näinkin voi vähän laihentaa rasvakuormaa). Vuoraa irtopohjavuoan reunaosa kelmulla. Aseta vuoka suoraan tarjoiluvadille ja töpöttele dominomössö pohjaksi. Pese sitruuna ja raasta kuoret. Vatkaa vispikerma hyväksi vaahdoksi. Sekoita sähkövatkaimella rahka, tuorejuusto, sitruunankuoriraaste, appelsiinimarmeladi, sokeri ja vaniljasokeri. Lisää vispattu kerma varoivaisesti sekaan. Nostele dominopohjan päälle. Peitä ja laita kylmään. Nauti parin tunnin kulutta. Minun piti koristella kakku dominorouheella, mutta unohdin. Tässä kakussa ei ole liivatetta. joten se ei pysy kasassa kauaa, mutta en usko, että tämän kakun tarvitseekaan. Se tulee aika nopeasti syödyksi.

Aarteenmetsästystä

Käväisimme ystäväni kanssa kirpparikierroksella. Toivomme aina, ettemme löytäisi mitään, mutta toisaalta ei turhaan bensaakaan viitsisi tuhlata. Kolmen euron aarteen löysin.

Jo vihertää

Viisi päivää kulunut, ruoka kasvaa kohisten.

Kun oltiin rakastuneita -leipäsiä

Toissapäiväinen otsikkoni oli: toisen jäte, toisen aarre. Tajusin jälkeenpäin, että tämä sääntö pätee myös kierrätyksessä oleviin ihmissuhteisiin. Kun siihen yhdistetään vielä vanha toteamus: "tie miehen sydämeen vie vatsan kautta", niin päästäänkin tämän päivän aiheeseen. Rakkauden ensitaipaleelta mieleemme jää musiikkia, kukkia, paikkoja ja ruokia. Minulla ja minun "aarteellani" on muistissa "kun oltiin rakastuneita" -leipäset. Paistoin niitä tänään sen eilisen sopan kaveriksi. Viralliselta nimeltään ne ovat kauraleipäsiä ja ohjeen olen leikellyt näköjään 3/98 Pirkasta. Ajankohta osuu ensimmäiseen seurusteluvuoteemme.

KAURALEIPÄSET

3 dl hiivaleipäjauhoja

1 dl kaurahiutaleita

0,5 tl suolaa

3 tl leivinjauhetta

1 dl juustoraastetta

50 g margariinia

2,5 dl maitoa

Sekoita jauhot, kaurahiutaleet, suola ja leivinjauhe kulhossa puuhaarukalla. Lisää juustoraaste, sulatettu rasva (käytin rypsiöljyä) ja maito. Sekoita nopeasti ja vältä turhaa vaivaamista. Taikina on löysää. Taputtele taikinasta pellille leivinpaperin päälle kaksi ohutta pyöreää leipää halkaisijaltaan n. 20 cm. Jaa leivät taikinapyörällä kuuteen osaan ja pistele haarukalla. Paista 225 asteessa n. 15 min. kauniin värisiksi. Samalla vaivalla olisi kannattanut tehdä tupla-annos.

Rangaistussoppaa

Jotenkin minusta tuntuu, että tässä on tullut viime aikoina mätettyä mahaan holtittomasti mitä vain. Nyt seuraa rangaistus edellisten päivien mässingeistä.

Punainen broilerikeitto

4 isoa perunaa
3 porkkanaa
2 raakaa punajuurta
pala lanttua
pala palsternakkaa
pieni kesäkurpitsa
2 sipulia
lihaliemikuutio
400 g broilerin paistijauheliha
mausteita maun mukaan, itse laitoin yrttisuolaa, chili explosionia, mustapippuria



Juurekset kuoritaan, pilkotaan ja laitetaan kiehumaan kuumaan veteen, joka on maustettu lihaliemikuutiolla. Neste saa juuri ja juuri peittää juurekset. Jauheliha ruskistetaan ja maustetaan hyvin. Kun juurekset ovat pehmeitä, ne soseutetaan sauvasekoittimella. Lisätään broilerin jauheliha ja kiehautetaan vielä. Tarkasta nesteen määrä mieleiseksi. Minun soppani oli tänään aika luikeroa, mutta ei haitannut. Käytin pakastimesta kesäkurpitsaraastetta, siitä tuli lisää nestettä. En lisäillyt mitään kermoja ja juustoja, koska tämä on nimenomaan rangaistussoppaa. Ei se tosissaan rangaistukselta tuntunut vaan maistui erinomaisen hyvin juustoruisleipien keralla. Punajuuri tekee tähän sen oman jujunsa.

Toisen jäte, toisen aarre

Sain kierrätetyt pussilakanat, joita en halunnut sänkyyn, kun niissä on niin paljon mustaa väriä. Ne ovat toiselta puolelta vaaleansiniset mustine ja vaaleanpunaisine kuvioineen ja toisella puolella on musta pohja kuten kuvasta näkyy. Lakanat palvelivat ensin viisikymmentävuotisjuhlilla pöytäliinoina. Nyt ompelin itselleni essun kankaasta. Etuosa näkyy kuvassa ja takapuolella on samanlainen kappale siitä vaaleansinisestä puolesta. Olkaimet ja tasku on palapeliä molemmista kankaista.

Viime viikolla ostin kirpparilta tämän punaisen, lämpimän, pehmeän, melkein uuden neuleen. Maksoin siitä kaksi euroa. Kiitos kierrättäjälle. Se on ihana.

Pelastin kerran ystäväni poisheittokuormasta tämän savikalapadan. Viime lauantaina se oli ensimmäisen kerran käytössä. Mieheni oli kyökkivuorossa. Vadin sisäpuoli on lasitettu, joten sitä hän ei liottanut vedessä, mutta kannen hän upotti veteen joksikin aikaan kosteutta imemään sisäänsä. Sitten hän laittoi kirjolohifileen vuokaan nahka alaspäin, päälle sitruunamehua, suolaa ja mustaapippuria, pakasteesta tilliä lisäksi. Kansi päälle, uuniin 175 astetta, n. 1,5 tuntia, vähempikin olisi ehkä riittänyt, mutta lopputulos oli erinomaisen hyvä.

Miehinen retroruoka-annos

Iiihanaa retroruokaa meillä tänään. Jauhemaksapihvejä paistetut sipulirenkaat huntunansa, perunamuussia, tuoretta puolukkasurvosta ja raaste tosi retromalliin: porkkanaa, appelsiinia ja rusinoita. Retroruoan, kuten jauhemaksapihvit, resepti on kaikkein helpointa kaivaa keittokirjasta esiin. Niin tein minäkin. Tämän ruoan nauttiminen oli melkeinpä rikollisen hyvää näin tavalliseksi maantaipäiväksi. Suosittelen.

Senioreista vanhuksiksi

Taas aamun lehdestä sain virikkeitä. Siinä haastateltiin kahta Jorvin sairaalan lähihoitajaa, jotka toivat esiin sellaisen asian, mitä itsekin viimeksi taas kunnallisvaalien aikaan ihmettelin. Nimittäin sen, että poliittiset vaikuttajat katsovat täysin vaaleanpunaisten lasien läpi vanhustenhoitoa, kun he puhuvat, että vanhuksen paras paikka on koti tai kodinomainen paikka, jossa hän saa ummistaa silmänsä viimeiseen uneen. Tämä on aivan totta, silloin kun vanhus on melko terve ja toimintakykyinen tai asuu vanhanaikaisesti monen sukupolven (keskenään toimeentulevien) huushollissa. Kotona asuminen on tietenkin ihanaa ET-lehden lukijoiden sorttisille "seniorikansalaisille", "kolmatta ikäänsä" eläville, taloudellisesti hyvin toimeentuleville, "ikinuorille" airasamuliineille.

Itse olen nähnyt työssäni muunkinlaisia vanhoja ihmisiä. Liikuntakykynsä, pidätyskykynsä ja/ muistinsa menettäneitä, monisairaita ihmisiä, jotka elävät hygieenisesti, ravitsemuksellisesti, sosiaalisesti ja henkisesti turvattomissa olosuhteissa. He voivat asua "romanttisessa", punaisessa

mökissä, johon ei ole enää vuosikymmeniin tehty korjauksia, piha ja puutarha on hoitamatta, peseytymistilat ovat alkeelliset ja suursiivousta ei ole tehty vuosikausiin. Kaapit ja komerot ovat siivoamatta, vaatehuolto on tekemättä jne.

Kylmä totuus on, että näille ihmisille ei voida yhteiskunnan toimesta taata inhimillistä elämää sinne mökkiin. Ei riitä yksinkertaisesti verovarat eikä ennen kaikkea löydy ihmisiä tekemään tällaista työtä. Sairaiden vanhusten luona tehtävä kotityö vaatii työntekijältä paljon muutakin kuin sitä, että osaa pidellä siivousrättiä kädessä. Yleisönosastoilla usein uhotaan sitä, että työttömät pitäisi laittaa mummoja hoitamaan. Työttömyys ei ole ainoa pätevyysvaatimus vanhustenhoitoalalle. Siitä, jokainen, jolla on omia vanhuksia, on taatusti yhtä mieltä kanssani. Luotettavuus ja turvallisuus on ensimmäinen perusehto vanhustyöntekijälle. Senjälkeen tulee moninaiset ammatilliset tiedot ja taidot sekä persoonalliset tekijät.

Jorvin hoitajat totesivat myös, että ihmisellä on oikeus tulla vanhaksi ja väsyneeksi. Olen samaa mieltä, ihmisellä on oikeus totisesti siihen, sen päälle vielä sitten oikeus kuollakin. Vanhusten saattohoidon puutteellisuudesta nämä Jorvin fiksut hoitajat olivatkin huolissaan.