Raparperi-kardemumma -muffinit

Tämä on Ilta-Sanomien resepti:

Raparperi-kardemumma-muffinit
Ainekset
200 g raparperia
3,5 dl vehnäjauhoa
2 dl tummaa sokeria (itse käytin fariinisokeria, on halvempaa)
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 tl kardemummaa
1 dl kookosmaitoa (itse käytin rasvatonta vaniljajogurttia, on halvempaa ja vähemmän kaloreita)
2 kananmunaa
100 g sulatettua voita
1 dl kookoshiutaleita
tarjolle vaniljakastiketta


Valmistusohjeet

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Pilko raparperit ja pehmennä niitä hetki kattilassa. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää muut aineet hyvin sekoittaen. Lusikoi taikina muffinivuokiin. Paista uunin keskitasolla 15-25 minuuttia riippuen muffinien koosta. Tarjoile vaniljakastikkeen kanssa.

Hyviä olivat, mutta seuraavan kerran teen piirakaksi, turhaa söhläämistä muffinivuokien kanssa. En muistanut ottaa heti kuvaa ja nyt ne on syöty. Ei jäänyt pilaantumaan.

Ensimmäinen sadonkorjuu suoritettu

Tämä hetki saa kaikki ikiaikaiset naarasemohamsterivietit heräämään: itsekasvatetun sadon korjuu (oli se nyt miten pientä tahansa). Raparperi, ruohosipuli ja lipstikka ovat hyvän kevään ansiosta jo ahkeroineet ja tuottaneet höystöä pöytäämme. Huomenna leivon raparperimuffinsseja (Ilta-Sanomien ohje) ja keitän raparperikeittoa. Lipstikka pääsee soppamausteeksi. Tästä tämä lysti alkaa ja kestää lokakuun loppupuolille.

Toukokuinen lomanpätkä

Hei taas! Tämä blogisti oli kuuden päivän mökkilomasella. Ei tietokonetta, ei sähköpostia, ei kännykkäpuheluja vaan linnunlaulua ja patteriradion kuuntelua. Kamera sentään oli mukana ja kuvassa on meidän kuistille kirjosiepon ilmastointiteippirullaan rakentama pesä.

Kevätkollaasi, ensimmäiseni

Ihana viikko: ukko mökillä, akka töissä ja ostanut valmiita eineksiä. Tänään vähän napsin kevätkuvia ja harjoittelin Picasan kollaasintekoa.

Kalkkunasalaatti

Pakastimen uumenista löytyi kalkkunanfileleikkeleitä àla naturell. Kohta loppuu meiltä näiden herkkujen syöminen, koska kauppamme on lopettanut 50 %:n alennuksella päiväysumpeenmenneiden tuotteiden myynnin. Alennusta tulee enää 30 %, joten nämäkin leikkeet ovat meidän budjettiimme liian kalliita. Uhrasin ne viimeiset salaattiin.

4 kpl kalkkunaleikkeitä

soijakastiketta, sitruunanmehua, yrttisuolaa, valkopippuria

Paista fileet öljyssä kypsäksi mausteiden kanssa, laita jäähtymään leikkuulaudalle.

jäävuorisalaattia

2 tomaattia

1 dl pakasteherneitä, kypsennä hiukan mikrossa

puoli punaista paprikaa

1 kermaviili

1 omena

sitruunamehua

rouh.maustepippuria, suolaa

Suikaloi vihannekset haluamallasi tavalla, asettele salaattikulhoon, lisää herneet ja haarukkapaloiksi leikellyt kalkkunapalat. Raasta omena, sekoita se kermaviilin, sitruunamehun ja mausteiden kanssa ja sekoita salaattiin.

Johan tästä soppa syntyi!

500 g peruna-sipulisekoitusta

200 g herne-maissi-paprikaa

200 g parsakaalia

300 g kesäkurpitsaa

lihaliemikuutio

vettä tarpeen mukaan

yrttisuolaa, mustapippuria, paprikaa, chili explosionia

10 kpl juustonakkeja

1 prk ruskeita papuja suolavedessä

jotain tuoretta vihreää

Kiehauta vesi lihaliemikuution ja mausteiden kanssa. Lisää pakastekasvikset. Keitä kypsäksi ja soseuta sauvalla. Lisää nakit pilkottuina ja pavut valutettuina. Keitä 5 min. ja lisää vihreät.

Tästä tuli, vaikka itse sanonkin, tosi hyvää keittoa. Jos nakit jättää pois, niin sopii kasvissyöjällekin.

Kevät kiirehtien keikkuvi

Huomasin, että en ole kirjannut tänne aikoihin mitään ajatuksia tai mietintöjäni. Se johtuu kiireestä ja liiasta työstä. Elämän leppoistaminen on viime aikoina jäänyt kovin heppoiseksi. Eilen onnellistutin itseäni ostamalla kirjan: KERÄILIJÄN AARTEET, Arabian kahvikuppeja ja mukeja. En kylläkään ole keräilijä, mutta minusta on mukava tutkailla vanhoja astioita kirppiksillä ja tietysti voihan niitä joskus alkaa ostelemaankin.

Kirjakaupan alehyllyllä oli kolmella eurolla Jyrki Laineen kirja: VALOISIN MIELIN KOHTI KESÄÄ. Kirja taitaakin olla hyvinkin kolmen euron arvoinen. Tässä pätkä siitä:

"Katsoin kaikkea, mikä minulla on mukanani.

Huomasin, että kannan mukanani paljon

tarpeetonta, raskasta, ikävää, asioita, joita en enää

tarvitse. Heitän ne pois, niin kuin vanhat esineet,

joiden aika on tullut lähteä luotani.

Onhan niinkin, että huolimatta siitä, kuinka hyvin

täytän kaikki ne normit, joilla minua tahdotaan

arvioida, omistan oman kevääni siinä kuin muutkin.

Kukapa kieltää minua arvioimasta itseäni omine

asteikkoineni?

Tänään, kun ensimmäiset kevään kukat ovat

puhjenneet, ymmärsin jotakin tärkeätä: ei ole

kysymys vain siitä, että tekee niin kuin sanotaan;

että tilit ovat kunnossa; että on hyvä työihminen.

Kukat kertovat jostakin, joka on syvempää,

tärkeämpää, perustavampaa. Ne kukat muistuttivat

minulle, että itsensä voi hukata melkein kokonaan

muiden keksimään maailmaan. Oli hyvä, että näin

ne kukat."

Taas kerran päätän nauttia keväästä ja kesästä täysin rinnoin ja innoin. Miten ihmeessä se aina livahtaa melkein huomaamatta ohi? Ihan niin kuin koko elämäkin?

Broiskun reidet koipineen

Nopeaa, halpaa ja hyvää!
Ennen vanhaan broileri oli harvinaissunnuntaiherkkuruokaa ja nykyisin se on aika lailla arkiruokaa. Meillä ainakin se on korvannut nautasikajauhelihaa ja makkaraa. Broiskusta voi tehdä ne samat laatikot, keitot ja kastikkeet kuin jauhelihasta ja makkarastakin. Jos ei niiden valmistukseen aina ota kerma- ja juustopurkkia esiin, niin kovan eläinrasvan saanti vähenee melkoisesti. Nämä koivet olivat naturelleja, joten sain itse maustella niitä ja tulos on kyllä ihan muuta kuin niistä punaisen mössön koivista saa.

Marinadi:
0,5 dl oliiviöljyä
2 rkl sitruunamehua
1 rkl soijakastiketta
pari humpsautusta currya
1 - 2 tl rouh. mustapippuria
yrttisuolaa
tuoretta rosmariinia uskalluksen mukaan

Sekoita marinadi. Puhdista rämmäleet reisikoivista, poistin nahkaa päältäkin niin, että jätin vähän reunoille maun antajaksi. Voitele marinadin hyvin broiskujen päälle ja paista sitten kypsäksi ja kauniiksi 175 asteessa.

Famun murupiirakka, Farmors smulkaka

Selailin ex-anoppivainaani eli meidän famun reseptikokoelmaa ja löysin tällaisen "smulkakan" reseptin, jonka famu oli kirjoittanut ruutupaperille tutulla käsialallaan ruotsiksi. Mittayksikkönä on nostalgisesti kahvikuppi eli kaffekopp.

3 kkp vehnäjauhoja

0,5 kkp perunajauhoja

1 kkp sokeria

3 tl leivinjauhetta

0,5 kkp sulatettua rasvaa

1 muna

4-5 dl omenasosetta, kanelia, sokeria

Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää rasva ja viimeiseksi muna. Painele 3/4 osaa muruseoksesta voidellulle piirakkavuoalle, levitä omenasose päälle, mausta kanelilla ja sokerilla maun mukaan, ripottele loppu muruseos päälle. Paista 175 asteessa 30 - 40 min. Minä söin sen rasvattoman vaniljajogurtin kanssa, jäätelö on tietysti hyvää ja vaniljakastike tms.

Uusi elämä näille

Esittelen jo nyt etukäteen, mitä näistä tulee, jotta minun on pakko alkaa toteuttamaan hyvää aikomustani. Mökillämme on kaksi rottinkituolinromua, joiden istuinpehmusteet ovat todellakin täysinpalvelleita. Aion tehdä näistä uudet: vanha lastentäkki, jostain kierrätyksenä tullut verhokappa, joka on karmeanvärinen, mutta niin hyvää kangasta, etten ole raskinut heittää sitä pois. Se ei ikävä kyllä riitä kokonaan, joten laitan toisen vanhan verhon taustakankaaksi. Työ on aloitettava täkin pesemisellä, sillä se haiskahtaa mökiltä.

Luonnon ihmeet ja kirppisten ihmeet

Terveisiä vappumökiltä. Sielllä oli ihanaa. Luonto antoi meille runsaasti näytöksiään, ei tullut televisiota, tietokonetta eikä blogiakaan ikävä. Lammessamme oli menossa kaksikerroksisten sammakoiden hulinat ja kyllä ne paljon kutua saivatkin aikaiseksi. Telkkä- ja sorsapariskunta uiskentelivat pienessä lammessamme. Kärppä käppäili myyräjahdissa (kuten myös mieheni), mikä oli aivan oikein niille omenapuusyöpöille. Löysimme kaksi oravanpoikasta, joilla ei ollut vielä silmätkään auki, makaamassa maassa. Ne olivat joko pudonneet tai emo oli siirtämässä niitä pesästä toiseen. Pelästyimme ensin, että ne ovat orporaukkojat, jotka ovat pudonneet pesästä, mutta emo ilmaantui vihaisena meitä käskemään pois, joten homma oli ilmeisesti hanskassa. Lauantai-iltana lampemme yllä viuhahteli lepakko moneen kertaan. Liiteriimme oli mustarastas tehnyt pesän niin matalalle, että se on nyt sitten kaikkien näkyvillä, neljä vihreätä munaa, joiden kuoriutumista on nyt mukava odotella. Tarkoitukseni oli ottaa hienoja kevätkuvia ja jakaa tunnelmia blogissani, mutta kamera taas unohtui matkasta.



Toimme mökiltä pois neljä arabian kahvikuppia ja maitokannun koristamaan vaihteeksi keittiötämmekin. Asetin ne keittiönkaappimme päälle. Kaapin olemme ostaneet kerran kirppikseltä aivan surkeankuntoisena 20,00 eurolla. Mieheni näki siinä mahdollisuuksia ja myös toteutti ne. Maitokannu on perintötavaraa ja kahvikupit olen ostanut kirppikseltä kauan sitten erittäin edullisesti. Kahvikupit ovat varmaan ihan tavallisia arkikuppeja, mutta en ole tavannut niitä myynnissä missään, enkä tiedä onko niillä jokin nimi.

Tonnikalapastakastike

Pastapäivä (ei siis k keskellä) tänään.

loraus oliiviöljyä

rouh.mustapippuri, paprika, ruohosipuli

500 g prk paseerattua tomaattia

2 prk tonnikalaa öljyssä

0,5 prk Kippari -savujuustokermaa

Kuumenna öljy pannussa, lisää mausteet, anna niille vähän aikaa "avautumiselle", lisää paseerattu tomaatti ja tonnikalat ja anna vähän aikaa kiehahdella, lopuksi savujuustokerma ja där med basta, sanois ruottalainen.

Kalkkunaleike+riisi-ohra+porkkanamuhennos

Ihanaa, tämä viikko alkaa olla lopuillaan. Jostain syystä minulle kertyi tälle viikolle töitä enemmän kuin olisin jaksanut tehdä. Menen vielä tänään neljäksi tunniksi ja sitten tämä viikko on niin sanotusti pulkassa. Tänään sentään ehdin ruoanlaittoon, no ei tämä ruoka oikeastaan aikaa paljon vienyt.

Kalkkunan naturellit fileleikkeet (Atria)

öljyä paistamiseen

soijaöljyä mausteeksi (mieheni halusi pelkästään soijaa mausteeksi)

Riisi-ohraa (Myllyn paras) paketin ohjeen mukaan

Porkkanamuhennos: pakastimesta pikkuporkkanoita vähäksi aikaa mikroon sulamaan ja kypsymään. Sitten valmistetaan tavallinen valkokastike, johon porkkanat lisätään ja annetaan muhia 10 minuuttia. Valkokastikkeen maustoin yrttisuolalla ja valkopippurilla.

Vihreätä lautasella edusti jäävuorisalaatti, tuore kurkku ja tietenkin herneenversot.

Punaista väriä antoivat puolukkasurvos ja karpalo-mustaherukka-vadelmasose.

Juusto-timjami-pötköt

Tässä nopea ja herkullinen!

paketti Sunnuntai-torttutaikinalevyjä

1 muna

juustoraastetta

kuivattua timjamia

Levitä taikinalevyt leivinlaudalle sulamaan vähäksi aikaa, aseta uuni lämpiämään 225 asteeseen, kauli taikinalevyjä vähän ohuemmaksi, voitele munalla, ripottele juustoraaste ja timjami päälle, leikkaa yksi levy pystysuunnassa kolmeen osaan, nipistä suikale kaksinkerroin yhteen (pystysuunnassa) ja kierrä kierteelle, voitele vielä vähän munalla ja paista kauniin värisiksi.

Kolesterolinlaskusalaatti

Mieheni tuli eilen lääkärinvastaanotolta ja sanoi, että voisinko alkaa laittamaan sellaista ruokaa, että kolesteroli laskee. Hänellä siis ensimmäistä kertaa todettiin kohonneet arvot. Vähän hämmennyin hänen toivomuksestaan, koska omasta mielestäni olen jo kauan ottanut monessa asiassa huomioon kolesteroliasiat, koska itselläni on ollut aika hyvin kohonneet arvot + lääkitys päällä. (no, sitä ei ehkä ole huomattu, kun se on ollut minulla)

Päätin kuitenkin tänään tehdä oikein oikeaoppisen sydänystävällisen päivällisen. Keitetyt kuoriperunat, uunissa kypsennetty lohi ja kuvassa oleva salaatti, johon sisältyy:

jäävuorisalaattia

tomaattia

avokadoa

pähkinöitä ja auringonkukansiemeniä, herneenversoja

oliiviöljyä ja sitruunamehua kastikkeeksi mustapippurin kera

Muuta vikaa tässä ruoassa ei ole kuin hinta. Onneksi lohta oli pakastimessa 50%:n lapulla ostettuna ja jäävuorisalaatti oli erikoisen halpaa tänään.

Läksyparkkilaisen välipala mummulassa

Ei me mummut aina vaan herkkuja syötetä.

(voi tosin olla, että jälkiruoaksi löytyy pakastimesta jätskipuikko)

Miten pääsen eroon ei-toivotusta lukijasta?

Hei, osaako joku neuvoa, kuinka pääsen eroon ei-toivotusta lukijasta? Minulle ilmestyi sellainen ulkomaalainen blogi, jota klikkasin, ja en ymmärrä tekstistä mitään, mutta kuvat näyttävät kyllä siltä, että en välitä blogiini sellaisesta.

Riittää jo!

Luin pääsiäisenä John Naishin kirjan "Riittää jo, irti maailmasta, jossa kaikkea on jo ihan liikaa".

Sain siitä jaloja ajatuksia ja totesin, että minähän olen jo aika kohtuullisuuden harrastaja.

Huomasin tänä aamuna jotain koomista eteisen lipaston päällä. Viisi kännykkää (+lankapuhelin) huushollissa, jossa asuu kaksi ihmistä. Puolustuksena täytyy sanoa, että kännyköistä kaksi on minun työpuhelimia ja yksi mieheni työpuhelin ja sitten molemmilla oma yksityinen. Minulla on tällä hetkellä useampi osa-aikainen työ, joten minulla on ne kolme kännykkää, kaksi läppäriä ja yksi kiinteä kone, kaksi sähköpostia, n. sata tunnussanaa ja koodia jne. Hulluksihan tässä vähemmälläkin pääsisi. Minulla on erityinen tiedosto näitä tunnussanoja ja koodeja varten.

Karpalo-mustaherukka-vadelma -rahka

Viikolla keittämääni hilloa pääsi rahkajälkiruokaan jo tänään. Rahkan lisäksi siinä on vähäkalorista jogurttia. Hyvää, mutta ei hirveä pommi.

Versoista ja siemenistä uutta kasvua ihmiseenkin?

Salaattiin silppusin jäävuorisalaatin, ison pumaskan herneenversoja viljelykseltäni ja pannulla paahtamani auringonkukansiemenet. Kastikkeeksi valutin päälle oliiviöljyä 1,5 rkl ja puolikkaan appelsiinin mehun ja mausteeksi vähän yrttisuolaa ja rouh.mustapippuria. Auringonkukan siemenet ovat varmaankin sellaisia köyhän kokin pinjansiemeniä, joita usein resepteissä esiintyy. Kilohintaa kun vertailee, niin mielestäni auringonkukansiemenet ajavat ihan saman asian.

Sangen kermainen kalkkunafilee, rosmariiniperunat, herkkutattimuhennos

Tämän päivän aterian määräsi taas aamuinen käyntini lähikaupassa. Sangen kermaista kalkkunafilettä oli punaisella lapulla, joten sitäpä sitten uuniin ja kupeelle lohkoperunoita, joita pyörittelin oliiviöljyssä, johon olin ripauttanut suolaa ja paprikaa ja silpunnut tuoretta rosmariinia. (se rosmariiniruukun ostaminen oli hyvä kauppa, se on kaunis koristeena, kasvaa hyvin ja antaa maustetta monenmoisiin ruokiin, ja sen lisäksi siitä voi "hipelöidä" hauskaa tuoksua keittiöön). Pakasteesta löytyi herkkutatteja, joista sitten valmistui muhennos. Halvalla tuli hyvää moneksi päiväksi.

Entisten nuorten juhlajuomat

Kävimme eilen alkossa ja innostuimme tutkailemaan tulevia entisten nuorten rantabileitä silmällä pitäen nostalgisia juomia. Napakymppi oli Marinella, emme uskoneet, että sitä on enää olemassakaan. Emme ostaneet sitä maistiaisiksi, koska mielikuvamme siitä on kammottava. Säästämme sen varsinaisiin juhliin, mutta Carilloa otimme pienen maistiaisen, ja kyllä maistui samalta kuin ennenkin vaikka etiketti on muuttunut. Jo pelkkien entisten nuorten juhlajuomien miettiminen saa leppoisalle mielelle. Ei mitään mälsiä mäyräkoiria vaan Nutkua, Porvoon lankkua, Karjala-pöytäviiniä, Karhuviinaa, valkoista ja mustaa ryssää jne. Muistelemisesta ei tule edes krapulaa tai morkkista (ainakaan, jos ei liian tarkasti muistele).

Pyhäinjäännöskeitto

Pääsiäisenä meillä oli lampaan sijasta porsaanpaisti (sellainen valmiiksi maustettu herkkupaisti, jonka olin ostanut 50 %:n lapulla varustettuna). Kun meillä ei ole nyt jääkaappia, tuli kiire päästä siitä eroon.

1 kg peruna-sipulisekoitusta

450 g parsakaali-kukkakaali-porkkanasekoitusta

suolaa, chili explosionia, yrttisuolaa, tuoretta rosmariinia

kypsää possunpaistia n. 300 g

Keitin ensin kasvikset sosekeitoksi, lisäsin siihen lihakuutiot ja sitten (uudesta elämästä huolimatta) hujautin 3 juuston kerman sekaan (vain 10 % rasvaa). Keitosta tuli ihanan pehmeää ja maukasta.

Karpalo-mustaherukka-vadelma-sose

Tuleeko Teille äidillinen tunne hillopurkkeihin? Minulle tulee, nämähän ovat kuin äidin pieniä mussukoita. Ne ovat oman työn tuloksia kuten lapsetkin ovat. Pääsiäisen karpalosaalis on ohessa. Lisäsin niiden sekaan n. litran mustaherukoita ja puolisen litraa vadelmia pakastimesa. Kiehautin marjat ensin ja sitten sosemyllytin ne, jonka jälkeen hillosokeria n. 750 g mukaan ja keittelin sitten vähän aikaa.

Siinä kans toinen Urpo!

Uskomattoman nopeata palvelua jälleen! Pitkäperjantaina ajoimme siis ohi auton valokuvauspisteen ja kuvausmaksu tuli jo tänään postissa. Kuudenkympin rajoitusalueella ajettu 78 km tunnissa toi 115 euron pikavoiton miehelleni. Pikakastan hänetkin uudelleen, Urpoksi. Kaikella Rakkaudella tietenkin.

Hyvästi Urpo!

Kyllä täällä maalla asiat ovat helppoja. Menin eilen kylämme kodinkonekorjaamoon yhdentoista maissa, korjaaja tuli meille kaksi tuntia myöhemmin ja teki diagnoosin: "sisäinen kylmäainevuoto". Diagnoosi kuulostaa yhtä järkyttävältä kuin jos ihmisessä todettaisiin sisäinen verenvuoto. Tai ei tietenkään yhtä järkyttävältä, koska uuden jääkaapin saa kaupasta, jos on rahaa ja saa vaikkei olisikaan, mutta ihmistä ei vielä saa ostettua kaupasta. Tai ei tämäkään ei ihan täsmällisesti pidä paikkaansa, muistanpa muinoisen helsinkiläisen tanssiravintolan, jota lihahalliksikin kutsuttiin.

Joka tapauksessa jääkaappimme, joka on merkiltään Upo, olisi elokuussa saavuttanut korkean VIIDEN VUODEN IÄN, on kuollut sisäisen vuodon takia. Varmaan päädyimme Upoon sen sadunhohtoisen, laadukkaan nimen vuoksi. Jääviileäkaappimme on ulkoisesti mitä parhaimmassa kunnossa, ei paljon uudesta huonone, kaikki hyllyt, laatikot ja ovet ja muut priimakunnossa. Kysyin korjaajalta, onko näillä kaapeilla mitään kierrätys-uusiokäyttöä. Ei ole, hän vastasi. Nyt täytyy itse keksiä niille ylimääräisille hyllyille ja ritilöille ja laatikoille uutta käyttöä, en mitenkään raski niitä lähettää jäteasemalle (huomaatteko: äidin sisäinen ääni). Muilta osin uusiokastamme kaapin Urpoksi ja heitämme sille hyvästit.

Munkkikorput, vaatimattomuuden ja kohtuullisuuden symboleita?

Tämä ei liity mitenkään kahteen edelliseen juttuun, vaan tämä liittyy siihen, että lähtiessämme pääsiäislomalle unohdimme ostamani munkkipussin tänne kotiin. Paistoin ne nyt korpuiksi. Ei, en aio maista korpunnurkkaakaan, vaan syötän ne muille.

Nyt minun pitää metsästää jääkaapinkorjaajaa. Jääkaappi poksahti torstaina. Eilen poksahti rengas autosta. Pitkäperjantaina ajaessamme (mieheni ajoi) Kustaviin pääsimme ilmaiseen auton valokuvaukseen, ja nyt odottelemme, minkässuuruinen lappu sieltä tipahtaa. Tämä kaikki on jatkumoa sille, että pari viikkoa sitten poskihampaastani irtosi, ei paikka vaan hammas, paikka on enää jäljellä. Nyt pitäisi tilata myös hammaslääkäri. Hampaan irtoaminen oli jatkoa sille, että laitoin ajaessa silmälasini hantin puolen penkille, kun olin hakemassa miestäni töistä, hän pomppasi sitten autoon ja istahti niiden lasien päälle. Ja kaikki tämä yhteensä johtuu todennäköisesti siitä, että meidän taloyhtiössä on alkamassa putkiremontti, jonka yhteydessä teemme myös kylpyhuoneremontin, joten rahoilla olisi muutakin käyttöä kuin korjailla poksahtaneita koneita ja akkoja.

Aamiaisesta se alkaa, uusi elämä nimittäin!

Kaurapuuro veteen, hyhmäisiä vadelmia päälle, ruisleipä, jolla hipaisu rasvaa ja näykkäys vähärasvaista polaria kera herneenversojen ja saavillisen kahvia.

Iiiiiik!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Karmeeta!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Kävin vaa´assa. Nyt täytyy leppoistamisen lisäksi ryhtyä kohtuullistamaan. Tähän teemaan sopiikin pääsiäisenä lukemani John Naishin kirja: Riittää jo, irti maailmasta, jossa kaikkea on ihan liikaa.

Isännän meriahvenet

Kustavissa merenlahti oli jo auki ja sieltä mieheni sai verkolla kolme kunnon ahvenvonkaletta, jotka hän leivitti vehnäjauholla ja paistoi pannulla (florassa vaan, kun meillä ei normaalisti ole jääkaapissa voita, jota kyllä olisi ehdottomasti oltava tässä tapauksessa). Ahven on mielestäni paras kala.

Lankalauantaina karpalossa

Saimme pienoisen lottovoiton tapaisen, kun veljeni vaimoineen matkusti pääsiäisen viettoon Madeiralle, ja me saimme mennä heidän kesämökilleen Kustaviin. Ilma oli erityisesti lauantaina aivan uskomaton. Aurinko paistoi lämpimästi, ei tuulen häivääkään, linnut lauloivat ja sitruunaperhonen lenteli. Bongasimme monenmoisia vesilintuja. Ihmeellisintä kaikesta oli se, että poimimme reissumme aikana viitisen litraa karpaloita läheiseltä suolta. Tuli sellainen outo, hämääntynyt tunne siitä, että mikäköhän vuodenaika onkaan menossa. Karpalokiisseliä on jo syöty ja huomenna teen saaliille jotain jalostusta. Luulen nimittäin, että niitä ei kannata enää pakastaa.

**************************************************************

*****************HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ*******************

Entisten nuorten rantabileet leppoistamista

Palaan niihin "entisten nuorten rantabileisiin". Tajusin, että ne sopivat hyvin leppoistamisen periaatteisiin juuri sen vuoksi, että ennen juhlia eikä juhlien jälkeen ole mitään suuria operaatioita siivouksen, ruokien ym. suhteen. Niinhän sitä silloin nuorempanakin: ihmiset tulivat ja menivät ilman erillisiä kutsu- ja kiitoskortteja, viiden ruokalajin illallisia ja hienoja juomalistoja. Ei kukkapuskia ja turhia tuliaislahjoja, ei jäykistelyä eikä villakoirien pelkoa. Se oli leppoisaa aikaa se. Siltä osin.

Herttuan lihapullat

Sain tänään kuulla ystävältäni Herttuan lihapullista, jotka tehdään siskonmakkaroista. Puristellaan ensin pullat ulos kuoresta, sitten ne pyöritellään korppujauhoissa, ruskistetaan rasvassa ja sitten kermaa pannulle kastikkeeksi. Ei paha, sanoisi Jorma Uotinen.

Siskonmakkarapullat tomaattikastikkeessa

1 sipuli

rasvaa paistamiseen

500 g siskonmakkaroita

1/2 prk kuorittuja tomaatteja

loraus soijakastiketta

rouh. mustapippuria

(suolaa)

2 rkl vehnäjauhoja

vettä

Kuullota silputtu sipuli rasvassa, purista siskonmakkaroista "pullia" pannulle (4-5 tulee yhdestä), riippuu pannun koosta mahtuuko koko satsi yhdellä kertaa ruskistumaan, itse puristin ensin puolet makkaroista pannulle, annoin niiden ottaa väriä pintaa ja sitten siirtelin ne pannun reunalle ja lisäsin loput keskelle pannua. Kun ovat saaneet väriä, lisää tomaatit tai murskat, anna kiehahtaa, lisää soijaa ja pippuria, ripottele vehnäjauhot hiljalleen päälle, kun ne ovat "asettuneet" hyvin, lisää vettä tarpeen mukaan.

Nautimme siskonpullat perunasoseen, parsakaalin, kurkkurelishin ja uusien herneenversojen kera.

Kauramannapuuroa ja mansikkaa, oikeanlaista kemiaa

Pidän yksinkertaisista asioista, kuten miehistä. Ruoka-asioissa myös minusta on yksinkertaiset asiat joskus aivan taivaallisia.

Vanhasta mannapuuro ja mansikka-laulusta tuli mieleeni "Entisten nuorten sävellahja", joka jo pelkällä nimellään saa minut aina hyvälle tuulelle. Ystäväpariskuntien kanssa olemme päättäneet pitää kesällä "Entisten nuorten rantabileet". Menemme jonnekin (erittäin) syrjäiselle rannalle ja ryhdymme bailaamaan. Ajatelkaa: ei mitään siivoamista, ruoanvalmistusta ja juomien pähkäilyä, ei hienoja vaatteita, vaan kaikki tuovat niinsanotusti omat eväät ja vanhaa entisten nuorten musiikkia, jota kuunnellaan patterimankasta. (no, täytyy ehkä närästyslääkettä, päänsärkylääkettä, nitroja yms. myös varata mukaan).

Nettisivujen päivittelyä

Nyt olen uudessa osa-aikaisessa työssäni kohdannut elämäni ensimmäiset NVU:lla tehdyt nettisivut, joita minun pitäisi alkaa päivittelemään. No, päivittelemistä on piisannut, kun ei ketään kädestä pitelijää vieressä, niin sitä pitää vaan söhlätä ja toivoa osuvansa joskus oikeaankin ratkaisuun. Uutta ja haastavaa. Tämä blogi on paljon yksinkertaisempi juttu.

Mureke yllätyksen kera

700 g naudan jauhelihaa

1 sipuli

1 dl maitoa

1 dl korppujauhoa

1 muna

2 tl suolaa, 2 tl paprikaa, 1 tl jauh. mustapippuria

2 rkl kurkkurelishia

160 g mozzarella -juustoa

1 prk kuorittuja tomaatteja

kuivattua basilikaa

Kuori silppua sipuli, hauduta mikrossa tilkassa öljyä muutama minuutti. Mittaa maito, korppujauhot ja mausteet kulhoon, lisää muna ja anna vähän aikaa turvota. Lisää jäähtynyt sipulihake ja jauheliha, sekoita hyvin. Laita uunivuokaan tilkka vettä pohjalle ja länttää puolet mureketaikinasta vuokaan ja paina keskelle vähän kuoppaa. Viipaloi mozzarella ja aseta murekkeen päälle. Puolita purkkitomaatit ja laita juuston päälle niin monta kuin suosiolla mahtuu. Ripottele basilikaa pintaan. Muovaa loppu mureke tiiviisti päälle ja muotoile vielä märillä käsillä pötkylä nätiksi. Uuniin ja n. tunti 190 asteessa.

Focacciaa, melkein

Piti leipomani elämäni ensimmäinen focaccia, mutta ei siitä sitä ihan tullut. Ensinnäkin puuttui oliiviöljy, toiseksi en sitten halunnutkaan mättää siihen kaikenlaista pizzamaista.

3 dl vettä

1 pss kuivahiivaa

suolaa

3/4 dl öljyä

3 dl spelttijauhoja

loput jauhot vehnäjauhoja

Sekoita suola ja öljy lämpimään veteen, lisää kuivahiiva spelttijauhoon sekoitettuna, alusta loput jauhot taikinaan. Anna kohota kaksinkertaiseksi. Läpyttele taikina pellille leivinpaperin päälle. Töki sormella kuoppia. Sudi öljy pinnalle ja juustoraastetta maun mukaan (itse laitoin parisen dl) ja jotain yrttejä. Paista 200 asteessa n. 25 min.

Mozzarella -salaatti

Ruukkujäävuorisalaatti

Pakastepapuja muutama minuutti mikrossa kypsennettynä

Mozzarellaa

Kalamati -oliiveja

Saksanpähkinöitä murskattuna

Kastikkeeseen oliiviöljyä, sitruunamehua, basilikaa ja rouh. mustapippuria

Kasvihuone herneenversoille

Keksin viljelykselleni hyvän kasvihuoneen eli jääkaapin mukana tullut laatikko, jota en jääkaapissa ole koskaan käyttänyt, enkä missään muussakaan käytössä. Herneenversot itivät tasaisesti ja huomattavasti nopeammin kuin avonaisessa astiassa.

Silitettyä muovia jälleen

Aloitin siis uuden homman tänään, ja sain sieltä kuinkas muuten kännykän. Äkkiä ompelin sille kaulapussin silittämällä paksunnetuista muoveista. Kuvissa on vain yksi pussi eli toiselta puolelta punainen ja toiselta puolelta sininen. Minulla on silitettynä jo läjä kaikenlaisia pusseja. Tänään keksin, että teen aurinkolaseja varten tuollaisen pussukan myös kaulaan roikkumaan. Suunnitteilla on myös ompelukoneen suojus näistä silitysmuoveista ja toalettilaukku, kunhan saan tarpeeksi kasaan materiaalia.

Uusi kuukausi uusine haasteineen

Olen ollut vuodesta 2000 asti osa-aikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä kaularankavamman ja moninaisen nivelrikon vuoksi. Sitä ennen olin tilitoimistokirjanpitäjä. Sen homman sitten lopetin tykkänään, kun se kävi kovin kaularangan päälle. Olen tehnyt sen jälkeen kaikkea mielenkiintoista aivan uusilla aloilla. Suurin muutos on ollut siirtyminen yksityissektorilta julkishallinnon ja kolmannen sektorin alamaiseksi.

Ensin olin viitisen vuotta seurakunnan palveluksessa hautaustoimessa. Tein vainajien, surevien omaisten ja kuoleman kanssa töitä. Se oli merkittävän kasvattava kokemus. Kasvattava kokemus oli myös seurakunnan uskomattoman hierarkinen ja byrokraattinen organisaatio. Työn ja toiminnan hitaus ja tehottomuus oli ihan uskomatonta, kun sitä katsoi yksityissektorin kirjanpitäjän kokemuksella. Hmm.......

Tämän jälkeen siirryin kunnan palvelukseen kansalaisopistoon osa-aikaiseksi iltavahtimestariksi. Työ sopii hyvin vaivaiselle kropalleni ja vapaan sivistystyön atmosfääri puolestaan sopii tiedonhaluiselle ja oppimisesta pitävälle luonteelleni. Mutta, koska joka hommassa on oma muttansa, tässä on muttana se, että minut palkataan vain lukukaudeksi kerrallaan. Työtä riittää vain seitsemäksi kuukaudeksi vuodessa ja siitäkin on syys- ja hiihtoloma palkattomia. Kesällä tulee neljän kuukauden palkan väli. Viikoittainen työaikani on ilmeisen tarkoituksella jätetty niin alhaiseksi, ettei minua koske esim. työterveyshuolto eikä mitkään muutkaan henkilökuntaetuudet. Hmm..........

Rahareikää tukkiakseni olen tehnyt töitä myös 4H-yhdistyksen vanhuspalvelulle. Kotisiivouksia enimmäkseen, mikä taas ei ole kovinkaan sopivaa kropalleni. Muuten se on antoisaa ja mielestäni tärkeää työtä sota-invalidien ja muiden vammaisten ja sairaiden luona. Palkka on kylläkin uskomaton: 7,68 euroa tunnilta. Sairauden yllättäessä täytyy siirtää työ toiseen päivään tai viikkoon eli sairausajan palkkaa ei tunneta yhdistyksessä ollenkaan. Lomakorvaus maksetaan joka kuukauden tilin yhteydessä ja sekin lasketaan vain 7% palkasta, joten se ei ole läheskään vuosilomalain mukainen. Siellä ei myöskään ole esimerkiksi työterveydenhuoltoa ja työasuja. Kunta on siis ulkoistanut palvelunsa tälle yhdistykselle, joka voi edellä mainituista seikoista johtuen tehdä yksityisiä yrittäjiä halvemman tarjouksen kunnalle. Hmm.......

No, nyt olen vähentänyt siivoushommia vähentääkseni samalla kipuja ja särkyjä. Tänään aloitan uuden aluevaltauksen: erittäin osa-aikaisen ja määräaikaisen toimistonhoitajan tehtävän eräälle taideyhdistykselle. Mielenkiintoisia aikoja on varmasti edessä ja minulle luvattiin ihan mukavaa palkkaakin. Tämä työ on määräaikainen vuoden loppuun ja jatkoa katsotaan sitten, jos yhdistyksen kassassa on rahaa. Hmm.........

Pelkäsin silloin, kun jouduin osa-aikaiselle eläkkeelle, että kukaan ei huoli minua enää töihin, kun kuulevat sairaustarinani, mutta mukavasti näitä töitä on aina järjestynyt. Osin ja tosin se on omaa ansiotani, kun minä olen valmis tekemään mitä vain ja mihin kellonaikaan tahansa kroppani sallimissa rajoissa. Nyt lähden tästä valmistautumaan uuteen duuniin, joka alkaa kello 10.00.

Jos pömppökohu johtuukin kevätitseinhoavista naisista?

Nyt heti perään hokasin, että se valtaisa kohkaaminen Susanna Rahkamoa kohtaan johtuukin ehkä kaltaisistani naisista, jotka ovat kevätitseinhon vallassa ja eivät kestä, että joku hoikka, itsensä kunnossa pitävä ja huoliteltu nainen rupeaa puuttumaan toisen pömppöön. Itseinhohan saattaa äityä niin pahaksi, ettei sitä kestä, vaan yrittää projisoida inhon tunteen johonkin toiseen, tässä tapauksessa Susanna Rahkamoon. Itse en syyllisty tällä kertaa siihen, vaan inhoan ihan rauhassa vain itseäni, vaikka minulla se vasta pömppöjen pömppö on, luulen, että se on kaikkien pömppöjen äiti. Siitä en voi syyttää kuin itseäni (ja vähän kyllä kolmea lastani).

Kauhea kevätitseinhotus

Ihanaa, kun kevät on tullut. Ihanaa puolestaan ei ole se, että sen mukana tulee kevätitseinhotus. Se kumpuaa sitä pahemmin mitä kirkkaammin aurinko kollottaa. Ensinnäkin naama. Kenen on tuo talven aikana pöhönnyt, harmaa vekkikurttunaamavärkki? Kenen ovat nuo harmaat, kuivat sojottimet, joita hiuksiksi kutsutaan? Kenen ovat nuo reidet, joiden pinta näyttää siltä keltaiselta Israelin herkulta? Paitsi, että appelsiini ei näytä reisissä miltään herkulta.

Entäs sitten, kenen on tuo harmaan pölyn valloittama huusholli? Kenen ovat ikkunat, joista ei kohta kevätaurinkokaan paista läpi. Kenen ovat nuo kaikki tavarakasat ja lehtipinot ja ompelutarvikkeet pitkin poikin huushollia?

Kaikki kuuluu minulle. Sen voin hyvin tunnustaa näin koko maailmalle. Kevätitseinhotukseni saavutti tänään todennäköisen huippunsa. Luulen, että huomenna jo helpottaa. Muutaman viikon päästä olen jo tottunut tähän valon paljastamaan maailmaan. Sitäpaitsi, johan aloitin kevätsiivouksenkin ja tein paljon hyviä lupauksia naamani ja kroppani suhteen. Kuten teen joka kevät, kesä, syksy ja talvi ja vähän siinä välissäkin.

Ihanaa kuitenkin, kevät on jo täällä!!!!!!

Vaniljainen vadelmapiirakka

Huono olen itseäni kehumaan, mutta en tästä kävisi haukkumaankaan.

Pohja:

125 g voita tai margariinia

1,5 dl sokeria

1 muna

3,5 dl vehnäjauhoja

1 dl ohrakasta

1 tl leivinjauhetta

1 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta (Flora Vanilla)

Vaahdota rasva ja sokeri, lisää muna hyvin vatkaten ja lisää kuivat aineet toisiinsa sekoitettuna, lisää lopuksi vaniljakastike. Painele taikina voidellun piirasvuoan pohjalle.

Täyte:

1 tuorejuusto, naturell

loppu Vanilla-kastike

1 tl vaniljasokeria, 1 rkl sokeria

1 muna

Sekoita aineet keskenään ja kaada taikinan päälle vuokaan.

Laita 0,5 l vadelmia tai muita marjoja päälle ja paista 200 asteessa n. puoli tuntia. Parasta jäähtyneenä.

Raastattaako?

Eiliseltä jäi lohikiusausta. Harmittelin, että en jaksa lähteä kauppaan hakemaan salaattiaineksia, mutta kurkistus kaappeihin osoitti, että aina sitä jotakin löytyy. Itseasiassa löytyi ruhtinaalliset ainekset värikkääseen ateriaan.

Porkkanaraaste +appelsiini

Punakaaliraaste + kartanopikkelssi

Punajuuri + omenaraaste