Mikä ihmeen epätasa-arvo?

Elvytä, kuluta, tuhlaa

Talouskriisin kourissa taistelevan maamme kansalaishyveeksi yritetään päättäjien taholta nostaa tuhlaamista, jotta edes kotimarkkinat työllistäisivät väkeä. Luulen, että jokatapauksessa ne tuhlaavat, joilla on mitä tuhlata ja halu myös siihen. Sitten on niitä, joilla on suuri halu tuhlata, vaikkei heillä ole rahaa. He maksattavat lopulta laskunsa muilla: takaajilla, luotonantajilla ja veronmaksajilla. Sitten on niitä, joilla ei ole varaa tuhlata eivätkä sitä myöskään tee. He elävät vaatimatonta elämää tyytyen siihen. Yksi ryhmä, toivottavasti kasvussa oleva on se, joilla on varaa tuhlata, mutta he eivät halua tehdä sitä. Tässä ryhmässä on niitä vanhan liiton ihmisiä, joille säästäväisyys on hyve, joka on jo varmaan geeneissä peritty. He varautuvat aina pahan päivän varalle, koska he ovat nähneet sen pahan päivän jo monta kertaa. Yhtä monta kertaa he ovat siitä myös selvinneet oman taloudenhallintansa ansiosta.

Ilmasto-ongelmat ovat kasvattaneet uuden säästäjäihmistyypin. He eivät tuhlaa säästääkseen rahaa, vaan koska haluavat säästää maapallon luontoa ja samalla myös haluavat omaan elämäänsä uutta laatua. Tämän päivän Hesarin taloussivuilla kerrotaan amerikkalaisesta toimittajasta nimeltään Judith Levine, joka eli miehensä kanssa vuoden ostamatta mitään muuta kuin ruoan ja muun ihan välttämättömän. He käyttivät entisiä tavaroitaan ja vaatteitaan. Lainasivat kirjat ja levyt kirjastosta, kävivät ilmaisissa konserteissa ja viettivät aikaa ulkona. He löysivät iloa, virkistystä ja tarkoitusta muiden ihmisten seurasta. Tämä amerikkalainen pariskunta vietti mukavan vuoden elämällä juuri niin kuin tässä maailmassa ei saisi nyt elää. Amerikkalainen ja suomalainen unelma: jatkuva talouden kasvu ja elintason nousu ei toteudu tuollaisella käyttäytymisellä. Mutta, jos unelmana olisi terve, hyvinvoiva ihminen terveellä, hyvinvoivalla maapallolla, niin tällaisen pariskunnan pitäisi saada joku Nobel tai muu kunnianosoitus.

Sauli Niinistö toivoi, että verohelpotukset kohdennettaisiin lapsiperheille, jotka taatusti kantaisivat lisääntyneen ostovoimansa kauppaan. Kannatan lämpimästi ajatusta, mutta minulle tuli väkisinkin mieleen taas kerran, että tämän päivän Suomessa köyhimmänkin yksinhuoltajan perheessä lapset hukkuvat kammottavaan, turhaan krääsään. Näyttää siltä, että lapsiperheissä tarvittaisiin erityisiä logistisia tiloja ja järjestelmiä hallitsemaan valtaisia vaate- ja tavaramääriä. Suurin osa lasten tavarataivaista taidetaan rakentaa kaukaa, kaukaa valtamerten ja mantereiden läpi rahdatuilla tavaroilla. Tämä tietysti antaa hyvinvointia köyhiin maihin, mutta ympäristörasitus on suuri. Omituisinta mielestäni tässä lasten lahjomisessa on se, että he saavat palkinnoksi jonkin turhan tavaran, kun suostuvat syömään hampurilaista tai pizzaa. Samaan sarjaan kuuluu aamiaismurojen päällystäminen suklaalla, kalapalojen muotoilu satuhahmoksi tai juuston värjääminen taikajuustoksi. Samaan aikaan maailmassa kuolee 25 000 ihmistä päivässä huonon ravitsemustilan tai suoranaisen nälän vuoksi.

Versoamaan

Eilen laitoin herneitä likoamaan ja äsken kylvin niitä ja auringonkukansiemeniä ohueen multakerrokseen. Tähän aikaan vuodesta kaikki tuore ja vihreä on kallista ja kyseenalaista tuon ilmasto-ongelmankin kannalta katsottuna. En tiedä, tuottaako oma versoviljely paljon haitallisia kasvihuonepäästöjä, mutta ei niitä varten ainakaan extra-energiaa kulu kasvihuoneen lämmittämiseen tai lentokoneen, laivan ja rekkojen polttoaineisiin. Katsotaan sitten viikon päästä, miltä näyttää. Kuvan ottamisen jälkeen peittelin vähän siemeniä mullalla ja suihkutin kevyesti vettä päälle. Liikaa ei saa kastella, muuten herneet rupeavat muuttumaan hernesopaksi eikä versoiksi. Nimimerkillä: Kokemusta on.

Sata, sostupo, sotakoulut, Merete Mazzarella

Tänään olen ollut vain aamusta pari tuntia töissä. Sen jälkeen luin huolellisesti Hesarin. Sitten kolahtikin postiluukusta sisään Kodin Kuvalehti ja Jyty, joten saatoin jatkaa lukemista sen sijaan, että olisin imuroinut ja silittänyt pyykkiä tai ylipäätänsä tehnyt jotain hyödyllistä. Lehdistä sain paljon ajattelemisen aihetta.

Ensin Sata-komiteasta kirjoittaa Hesarin pääkirjoituksessa ilmeisesti Janne Virkkunen. Otsikko kuuluu: "Sata-komitea jakoi köyhät autettaviin ja unohdettaviin". Ikävä kyllä tosiaan siltä näyttää, että pienituloisimmille ei uskalleta antaa omaa, vain heitä koskevaa korotusta työttömyysturvaan, kun pelätään, että ansiosidonnaisilla eläjät olisivat siitä katkeria. Itsestäni on ollut aina kovin murheellista, kun yksi köyhä vielä köyhempää kadehtii. Lapsilisien ja kotihoidon tuen sitominen indeksiin on tervetullut uudistus, mutta tarvitsevatko sitäkään kaikki ? Tämä on kysymys, johon ei varmasti uskalleta tarttua, vaikka kuinka järjetöntä onkin jakaa rahaa niille, joilla sitä on jo omiksi tarpeiksi. Lauri Ihalainen puolestaan valottaa Vieraskynässä sosiaalitupoa. Hän toteaa yksinkertaisesti, että jos Sata-komitean tarkoituksena oli ansioturvaa heikentämällä rahoittaa perusturvaa, niin.....Hohhoijaa, vaikeata on.

Puolustusvoimien uutisia eilen oli alokkaiden suuri keskeyttämisprosentti. Pojat ovat liian huonossa fyysisessä kunnossa, eivät jaksa nousta aamulla niin aikaisin ylös, eivät kestä kuria, ikävöivät tyttöystävää tai äitiä. Mitäs tästä pitäisi tuumia? Ehkä sinne Natoon on pakko pikkuhiljaa liittyä, kun Suomen pojista on tullut tällaisia lötköpötköjä. No, mahtaako vika olla kotihoidossa vai päiväkotihoidossa? Mitä mieltä mahtaa tästä olla "kotikenraali" rouva Mikkonen?

Kodin Kuvalehdessä on Merete Mazzarellan haastattelu. Ihanaa, hänen uusimmassa kirjassaan Illalla pelataan Afrikan tähteä, käsitellään anoppien ja miniöiden suhteita ilmeisen reippaalla tyylillä. Laitan heti, kun lopetan tämän kirjoittamisen, kirjastoon varauksen kirjasta. Hän kertoo kuinka hänen ex-miniänsä houkutteli hänestä esiin pikkusieluista ärtymystä. Hän tunsi muuttuvansa pakastehaueksi miniän seurassa. Sitten hän kertoi miniän käyttäytymisestä hänen luonaan: miniä näytti joka aamu hapanta naamaa, ei pitänyt hänen lahjoistaan eikä ruuistaan, eikä salannut sitä. Merete toteaa, että isänäidit häviävät äidinäideille isoäitikilpailussa. Jo tätä artikkelia lukiessani hykertelin, koska siinä on niin paljon tuttua asiaa, ja sellaista mitä ei uskalla ääneen puhua, kun rupeaa tuntemaan itsensä niin huonoksi ihmiseksi.

Jyty -lehdessä puolestaan kerrotaan, kuinka lasten huostaanotot lisääntyvät jatkuvasti. Siinä valossa meillä kaikilla: miniöillä, anopeilla, äideillä, isoäideillä riittää kosolti työtä ja lapsia rakastettavaksi. Tykätään me toisistamme tahi ei.

Appelsiini-mansikkakiisseli kera kauramannapuuron

Pitkästä aikaa muistin ostaa kauramannaryynejä. Niinpä keitin puuron. Puurolle kaveriksi kiehautin appelsiini-mansikkakeiton, josta tietenkin tuli kiisseliä. Appelsiinimehua oli sittarin hyvässä tarjouksessa, niin tuli mieleeni käyttää sitä näinkin. Näyttää keväiseltä.

Nakki-papu-juustokerma-soosi spagetille

Ruoanlaittoon oli ryhdyttävä kypsyydestä huolimatta.

Pakasteesta löytyi HK:n juustonakkipaketti, joten siitä sitten luomaan. Öljyä pannulle, silputtu sipuli ja kohtaan perään pilkotut nakit. Annetaan vähän muhia ja värittyä sopivaksi, lisätään purkki "valkoisia papuja tomaattikastikkeessa", rouhittua mustapippuria ja kuiv. basilikaa mausteeksi. Suolaa ei tarvita. Annetaan muhiskella jonkun aikaa ja lisätään kolmen juuston kerma, ja vielä kiehautetaan, niin valmista on. Keitin spagettia ja valmistin omenapunajuuriraasteen lisäkkeeksi ja vielä puolukkasurvosta lautaselle, niin pääruoan värittömyys korjaantuu sillä.

Kypsä nainen kypsyy ja kuivuu

Heräilyä ja hikoilua. Unettomuutta ja uusia vaivoja. Kuivumista ja kutinaa. Onko tuttua? Kyseessä lienee uusi vaihde elämässä? Uusi nuoruus kenties?

Oikein vanhan ihmisen silmin

Eilen keskustelin ystäväni (90-vuotias sotainvalidi) kanssa talouskriisistä ja muusta maailmanmenosta. Hän kertoi muistavansa hyvin sen 1929-30 -luvun laman. Kerjäläiset kulkivat joukoittain pitkin teitä etsimässä taloa, josta saisi leipää. Muuta he eivät pyytäneet. Hän sanoi ihmettelevänsä tätä nykyistä ruoan hinnasta valittamasta. Hän muistaa lapsuudestaan, että hänen kotitalostaan ihmiset tulivat ostamaan viljaa säkeittäin jyvinä, jotka jokainen itse jauhoi tai kävi jauhattamassa myllyssä. Monella ostajalla ei ollut rahaa vaan he pyysivät, saisivatko maksaa viljasäkin työllä. Raavas mies teki kaksi päivää työtä sen säkin eteen. Tänä päivänä ei taitaisi mennä mieheltä kuin tunti sen säkin tienaamiseen. Niin, ja jyvät olisivat jo valmiina jauhona pussissa. Monesti mietin tätä 90-vuotiasta sotainvalidia, että kuinka paljon hän on nähnyt ja kokenut, ja miten naurettavalta monet tämän päivän kotkotukset hänen silmissään näyttävät. Jokaisella ajalla kuitenkin on omat murheensa ja taakkansa, jokaisella yksilöllä on oma sietokykynsä ja kipukynnyksensä ja jokaisella päivällä omat sankarinsa. Sodankäynyt ysikymppinen on koko ajan elämässä voinut katsoa tulevaisuuteen toiveikkaasti, sillä parempaa kohti on kuljettu. Tänä päivänä tilanne ei näytä yhtä valoisalta.

Kun uuni oli valmiiksi kuumana.......

Taas sorruin. Uuden vuoden lupaus näyttää yhä odottavan toteutumistaan. Mummun oma viritys perinteistä maustekakkua muokaten:

Citrus-maustekakku

175 g voita tai margariinia

3 dl sokeria

2 munaa

1,5 dl appelsiinimehua

sitruunankuori

4,5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 tl kardemummaa

1 tl kanelia

0,5 tl inkivääriä

Voitele ja jauhota vuoka. Pese sitruuna ja raasta kuori, lisää appelsiinimehuun. Vaahdota margariini ja sokeri, lisää munat yksitelle hyvin vatkaten samoin appelsiinimehu. Sekoita mausteet ja leivinjauhe jauhoihin ja sekoita taikinaan. Nostele taikina vuokaan. Paista 190 asteessa 50 - 60 min. Parhaimmilla vasta kunnolla jäähtyneenä ja seuraavina päivinä.

Simppelit sämpylät

Upsis, leipä on loppu, ei jaksa lähteä kauppaan, siis leipomaan:

2 dl neljänviljan hiutaleita

4 dl vettä

5 dl vettä

1 tuore hiiva

1- 2 tl suolaa

1 rkl siirappia

0,5 dl rypsiöljyä

1 dl auringonkukan siemeniä

hiivaleipäjauhoja niin paljon kuin tarve vaatii

Valmista mikrossa neljänviljanhiutaleista puuro taikinan pohjaksi, lisää puoli litraa vettä, tarkista keitoksen lämpötila sormella, pitäisi kädenlämpöistä olla, jos on liian kylmää, käytä mikrossa lämpiämässä. Lisää hiiva murustellen, suola, siirappi, öljy ja auringonkukansiemenet. Vatkaa niin, että hiivaa liukenee ja lisää vähän jauhoja, vatkaa ilmaa taikinaan ja sitten pikkuhiljaa alusta jauhoja taikinaan. Jauhoja sen verran, että taikina irtoaa jotenkuten käsistä ja kulhosta, ei kannata liian kovaksi vääntää. Kohota hyvin, leivo ja kohota taas. Paista 225 asteessa hyvännäköisiksi. Leivoin itse vain 24 kpl, että sain mahtumaan kahdelle pellille, mutta kyllä niistä tuli vähän liian isoja, olisi voinut tehdä 36 kpl

Risotto-ohratto

Uusi ihastukseni ryynivalikoimassa on ohra-riisi-ryynit. Viime vuonna tein kyllä ilmasto-ongelman vuoksi päätöksen välttää riisiä, kun sen viljelys tuottaa paljon metaanikaasua, mutta välillä on niin mukava syödä riisiäkin. Tämä ohra-riisi juttuhan tavallaan puolittaa ko. ongelman?

Valmistin eilen ruoaksi ohratto-risottoa:

400 g naudan jauhelihaa

2 dl ohra-riisiä

1 sipuli

pakastepapuja ja -maissia

lihaliemikuutio

suolaa

paprikaa

rouh. mustapippuria

7 dl kuumaa vettä

sitruunamehua

soijakastiketta

tilkka öljyä

Siitä vain sitten öljy pannulle, kuumennus, silputtu sipuli ja ohra-riisit pannulle, freesaus ja kuumaan pannuun murustellaan jauhelihat hiljalleen, ettei synny lihasoppaa. Lisätään lihaliemikuutio murusina ja 7 dl kuumaa vettä niskaan. Haudutetaan vaikkapa 25 min. ja lisätään pavut ja maissit, pirskotellaan sitruunamehua ja soijakastiketta terästykseksi ja jatketaan

kypsennystä 10 min. Maistui hyvin sen sunnuntaisen mustaherukkahillon kanssa.

Rouva Mikkosesta

Huono yö takanapäin, särki, enkä saanut oikein unta ensin, mutta aamustapäin olisi kyllä uni maittanut.

Illalla katsoin Arto Nybergiä, ja kyllähän se rouva Mikkonen osasi ärsyttää. Itse olen tehnyt lapsia seitsemänkymmentäluvulla ja tämä sama kotiäiti vastaan työäiti -keskustelu aina vaan jatkuu. Rouva Mikkosen jutussa tulee väkisinkin mieleen ex-rouva Mikkonen. Hän oli hyvin koulutettu, fiksu ihminen, joka jäi myös hoitamaan lapsia ja herra Mikkosta kotiin. Sitten, kun lapset olivat isoja ja äiti oli jättänyt työuransa tekemättä, niin herra Mikkonen löysi tämän uuden, (silloin) nuoren kampaajan, ja jätti vaimonsa kuin kissa paskan perseestään. Siinä sitten ex-rouva oli ilman kertyneitä eläkkeitä ja sosiaaliturvia. Myötätuntoa hän sai roppakaupalla, mutta se ei elätä eikä pidemmälle kanna. Näkemästäni päätellen luulen, että herra Mikkonen ei tätä nykyistä rouva Mikkosta kyllä jätä. Ei uskaltaisi, sillä hän ei varmaan siitä selviäisi hengissä. On siinä lyylissä sen verran räjähdysherkkyyttä.

Itse olen sitä mieltä, että totta kai ihan pienten ihmisten on parasta olla äidin kanssa kotona, jos äiti vaan jaksaa olla kotiäiti ja ennen kaikkea on varaa siihen. Olen myös nyt nähnyt omien lastenlasteni päiväkotihoitoa, ja täytyy sanoa, että he viihtyvät, kasvavat ja kehittyvät hienosti siellä. Parasta on tietysti kaverit ja tädit. Haittapuolena on tautitartunnat, mutta tavallaan siitä kehittyy vastustuskykyä tulevaa koulu-uraa varten. Lasten hoidossakäynti edellyttää sitten sitä, että arki-illat pysytään kotona, levätään ja ollaan yhdessä isän ja äidin kanssa, ja mennään ajoissa nukkumaan, että jaksetaan seuraavan päivän koitokset.

Kahvipussipäreiden ompelua

Täällä taas olen, täytyy näyttää, mitä olen iltapäivän aikana saanut aikaiseksi. Ompelin kahvipussipäreitä ja mieheni avustuksella saunakoriamme aloimme jo koota. Siihen oli tarkoitus tulla vain sinisiä ja vihreitä päreitä, mutta en jaksa enää odottaa niitä, eniten kertyy punaisia päreaineita. Lisäsin jo ruskeitakin pohjaan loimipäreiksi. Vielä kuitenkin puuttuu ennen kuin kori on valmis. Lataan kuvan myös ensimmäisestä ja toistaiseksi ainoasta kahvipussikassistamme, johon tarvittiin 72 kahvipussia, ompelussa on aika kova työ, kun kahvipussi ei ole kovin liukasta ommeltavaa. Lopputulos oli kuitenkin mieleinen, hyvä kauppakassi, johon mahtuu kaksi maitotölkkiä vierekkäin ja paljon tavaraa. Sen ohjeen löysin kirjasta "Kahvipussit hyötykäyttöön". Tämän saunakorin sitten olemme suunnitelleet itse. Kuvat vaan tulivat nyt ensi ja väärässä järjestyksessä, mutta en jaksa nyt enempää niitä ihmetellä. Yhdessä kuvassa näkyy mieheni minulle tekemä ompelutyökalupakki.

Uuden kipon kaste

Ostin toissapäivänä kirppikseltä pienen kipon kahdella eurolla, sorruin siihen, kun sen väri sopii niin hyvin mieheni kunnostamaan vanhaan keittiönkaappiin. Kippo uusittiin tänään, kun keitin pakastemustaherukoista hillosokerin kanssa hilloa eilisten ruuan jämien seuraksi. Mariskooliin silppusin vanhan kiinankaalin jämän yhden klementiinin kera.

Talouden kriisistä

Luin juuri Sauli Niinistön ajatuksia laman hoidosta, ja hän oli sitä mieltä, että lamaa ei saa hoitaa kulutusta lisäämällä ilmasto-ongelman kustannuksella. Olen niin samaa mieltä vaikken hänen puolueestaan piittaakaan. Tosin Sauli onkin selvästä jo aika päiviä sitten hypännyt pois poikien kelkasta ja ajattelee ihan itsenäisesti. On uskomatonta, että viime vuoden suuri puheenaihe oli ilmasto ja sen hoitaminen kuntoon ja nyt hoetaan, että osta, osta ja osta.

Talouden kriisi ja työttömyyskin on kamala asia, mutta rikkaan länsimaisen maailman on aika ruveta järjestämään elämäänsä jonkun muun kuin tavaran varaan, muuten lapsenlapsemme eivät tällä klontilla pysty elämään. Tietävätköhän nämä hallituksen ihmiset mitä tekevät, toivottavasti. Hurjalta tuntuu se velkamäärä, jonka valtio joutuu ottamaan. Itse en koskaan ole ymmärtänyt sitä, että syödään enemmän kuin tienataan, otetaan velkaa vaikka vaatteiden ja taloustarvikkeiden ostoon tai käydään ravintolassa luottokortin limiitillä. Vielä vähemmän ymmärrän, että valtio ja kunnat syövät enemmän kuin tienaavat. Viime lamaa hoidettiin suurilla säästötalkoilla ja hirveällä työttömyydellä, mutta sen jälkeen valtion talous saatiin loistokuntoon, virhe vain oli siinä, että siitä lamasta esim. pankit eivät oppineet mitään. Velkaa velan päälle on annettu erityisesti nuorille, ymmärtämättömille ihmisille.

Viime vuosina olen katsellut nuorten ja vähän vanhempienkin touhuja ihmetelleen. Talot ovat kasvaneet entisaikojen kartanon kokoisiksi, isoja autoja on kaksittain pihassa, puutarhat rakennetaan saman tien valmiiksi samoin kuin kodin sisustus ja elektroniikka. Velaksi. Missä on odottamisen ilo? Kun haikailee ja säästää ja odottaa jotakin? Se mielihyvä, minkä saa siitä, ettei heti kaikki ole valmista? Puutarhaakin on ilo rakentaa hiljalleen, vuosien jopa vuosikymmenten ajan. Samoin kodin sisustusta ja varustusta. Nykyisellä tyylillä ei ole muuta kuin valtavat lainanlyhennykset odotettavissa.

Kun nuorena ottaa suuren velan, se on kuin menettäisi tulevaisuutensa, velka sitoo valinnanvapautta elämässä, esimerkiksi työpaikan ja paikkakunnan vaihtoa. Hyvä puoli on ehkä se, että laina hitsaa aviopuolisot yhteen paremmin kuin rakkaus ja lapset. Mutta, mitä jos elämä on helvettiä, eikä siitä voi hypätä pois, koska asunnon hinnat ovat laskeneet ja velkaa on enemmän kuin sille katetta?

Tällaisia asioita suren, kun itselläkin on lapset asuntovelkoineen ja työpaikkojen kohtalo on taas vaakalaudalla ihan kenellä vain.

Seksiä vai omenahyvettä?

Lopullinen alamäki on alkanut silloin, kun lauantai-iltana omenahyve innostaa enemmän kuin seksi. Samanmielisille tässä ohje. En muista, mistä sen olen ottanut, on käsinkirjoitettu ohje, ehkä jostain lehdestä.

Ainon omenahyve:

1,5 litraa omenalohkoja

kanelia, fariinisokeria

1 dl kermamaitoa (itselläni oli vain ykkösmaitoa)

taikina:

150 g voita (itselläni juoksevaa sunnuntaita)

1 dl sokeria

2 dl kaurahiutaleita

4 dl vehnäjauhoja

Sekoita kuivat aineet voihin ryynimäiseksi taikinaksi (onnistui sillä juoksevallakin). Kaada voideltuun vuokaan ensin kermamaito. Lado päälle kerroksittain omenalohkoja, fariinisokeria, kanelia ja taikinaa, päällimmäiseksi taikinakerros. Paista uunissa ensin puoli tuntia 200 asteessa, peitä sitten foliolla ja jatka paistamista kypsäksi. Itse paistoin viisitoista minuuttia folio päällä, ei ainakaan liian kauan ollut, voisi vähän kauemminkin paistaa. Me nautimme sitä laihan vaniljajogurtin kanssa, mutta kyllä aito vaniljakermajäätelö tai vispautuva vaniljakastike olisi varmasti paras kaveri tälle Ainon hyveelle.

Täytettyä broilerimureketta

Lounaaksi valmistin broilerijauhelihasta murekkeen, josta puolet mätin ensin voidellun leipävuoan pohjalle, sitten kerros aurinkokuivattujen tomaattien suikaleita (1/2 purkkia jäi ed. kerrasta), silputtu sipuli mikrossa öljytipassa freesattuna ja apetina "feta"juusto kuutioituna, sitten päälle loput mureketaikinasta. Uuniin pariinsataan asteeeseen. Perunat keitin lohkoina, sain nopeammin valmista, ja niiden päällä höyrytin pakasteparsakaalin kerroskattilan reikäosassa. Jälkiruoaksi valmistin mansikkarahkaa, johon kerman ym. rasvaisen sijasta laitoin kevytvaniljajogurttia, mausteeksi sokeria vähän, vaniljasokeria ja kanelia. Nyt onkin sitten aika pyöreän raukea olo.

Perjantain puhetta

Nyt ei tule ruokajuttua, vaan viikon mielentyhjennusoperaatio. On ollut kiire viikko ja monenlaista työtä ja tapahtumaa. Nyt on tyhjä mieli ja hidas kieli. Tänään olin työpaikalla kahdessakin kokouksessa ja ankeaksi veti, kun ne tietyt samat tyypit, joilla on naama aina nurinpäin, jaksoivat taas pilata kaikkien muiden ilmapiirin. Miten voisi panssaroida itsensä niin, että ei antaisi sen negatiivisen latauksen vaikuttaa itseensä? Se on vaikeaa, kun ei satu olemaan suuri ja jalo ihminen, mutta en siltikään ymmärrä, jos ihmiseltä (akateemisesti koulutettu) ei löydy alkeellisiakaan käytöstapoja. Kyllä elämä olisikin liian helppoa, jos työpaikoilla ei olisi näitä nuri-nuri-vali-vali -työilmapiirin pilaajia. No, nyt kuulostan itse nuri-valilta. Muutoin oli mukavaa, kaikki muut kolmetoista ihmistä käyttäytyivät oikein mainiosti ja asiallisesti ja rakentavasti.

Maanantain makuja

Olen tänään tehnyt etätöitä kotona, ruoaksi laitoin uuniin lihasoosin hautumaan. Ruskistin paistinpannulla 400 g possunlihasuikaleita ja toisella pannulla 400 g naudan paistisuikaleita ja kaksi sipulia pilkottuina, laitoin sitten lihasuikaleet uunivuokaan, päälle pakastekeittojuureksia pussin ja purkin tomaattimurskaa, sitten ripottelin 3 rkl vehnäjauhoja päälle ja suolaa, mustapippuria ja chili explosionia, päälle kuumaa vettä niin paljon, että ainekset hyvin peittyivät. Vähän sekoittelin ja sitten uuniin 250 asteeseen. Sitten, kun kastike hyvin kiehui, niin alensin lämmön 150 asteeseen ja haudutin ainakin puolitoista tuntia ellen vähän enemmänkin. Keitetyt perunat, punajuuret ja puolukkasurvos kaveriksi ja siinä se oli taas tämän ja huomisen ruoka, ja jäähän siitä pakkaseen isännän eväsruoaksikin vähän. Halvaksi tuli, kun lihat ostin taas punaisella lapulla höystettynä. Työnsin sitten uuniin spelttiuunipuuron hautumaan ja kunhan saan sen ulos, niin paistan vielä pannukakun.

Rieskan kanssa "roileria"

Nyt sitten vähän taiteilen kuvien ja tekstien kanssa. Ovat sikin sokin. Opettelua siis edelleen mummulla on. Joka tapauksessa tällä viikolla syötiin ensin pyhänjäännöksiä alkuviikko ja sitten kinkunraatohernesoppaa (tosi hyvää) loppu viikko. Tänään sitten olemme eläneet herroiksi ja rouviksi ja syöneet broilerinfilettä (oli 50 %:n lapulla). Leikkasin fileisiin taskut ja laitoin niihin mössöä sisään, käytin paistinpannulla pinnan saamiseksi ja sitten uunivuokaan lohkoperunoiden kera. Lohkoperunat kypsensin puolikypsiksi mikrossa, jotta ne ehtisivät broilerin kanssa yhtä aikaa valmiiksi. Sivelin perunat öljyllä ja ripottelin niiden ja broiskujen päälle yrttisuolaa. Mössöön laiton tuorejuustoa 200 g, puoli purkkia aurinkokuivattuja tomaatteja, sitruunamehua, ruohosipulia pakkasesta, mustaapippuria, kuiv. basilikaa ja paprikaa. Surautin sauvasekoittimella mössöksi, jota jäi vielä broilerien lisäksi leivänlevitteeksi. Kypsensin ruokaa 175 asteessa n. puoli tuntia. Kastiketta kaipaava voi tietysti heittää jotain kermaa yms. päälle, jos haluaa. Itse vähän nyt karttelen näin uuden vuoden kunniaksi.

Perunarieskan ohjeen olen joskus jostakin saanut. Alkuperäisessä reseptissä oli ohrajauhoja, mutta itse nyt käytän mieluummin hiivaleipäjauhoja (eivät ole väkeviä). Ohje on simppeli:

8 dl perunamuusia (itse tehtyä tai jauheesta)
4 dl hiivaleipäjauhoja (ohra-)
2 tl suolaa (tai maun mukaan)
2 tl leivinjauhetta

Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja lisätään perunamuusiin. Taikinan löysyys riippuu muusista, mutta on löysää. Taputtele jauhojen kanssa rieskoiksi tai nosta suoraan kauhalla leivinpaperille möykkyjä ja taputtele jauhojen kanssa littanaksi. Pistele haarukalla ja paista 225 asteessa n. 10 - 15 min. Ota pois, kun ovat hyvänvärisiä. Tästä annoksesta tulee 8 rieskaa tai sitten maun mukaan voi tehdä pienempiäkin.

Aurinkoiset broilerinfileet

Lauantain leipomus, perunarieska

Hyvää iltaa, nyt se alkaa. Olen muutaman vuoden ajan seikkaillut ruokablogeissa reseptien perässä ja joskus ajatellut, että kyllä minäkin joskus voisin..... Ihmeellisesti sitten eilen eksyin bloggerin sivulle ja hokasin, että tämähän saattaa olla helppoakin touhua. Näkemän pitää, onko vai eikö. Pääasiassa ajattelin myös julkaista ruokajuttuja ja ehkä muitakin arkipäivän tekemisiäni. Minua kiinnostaisi myös ihan päiväkirjan tapainen ajatusten availu ja keskustelu samanhenkisten kanssa.