Perjantain puhetta

Nyt ei tule ruokajuttua, vaan viikon mielentyhjennusoperaatio. On ollut kiire viikko ja monenlaista työtä ja tapahtumaa. Nyt on tyhjä mieli ja hidas kieli. Tänään olin työpaikalla kahdessakin kokouksessa ja ankeaksi veti, kun ne tietyt samat tyypit, joilla on naama aina nurinpäin, jaksoivat taas pilata kaikkien muiden ilmapiirin. Miten voisi panssaroida itsensä niin, että ei antaisi sen negatiivisen latauksen vaikuttaa itseensä? Se on vaikeaa, kun ei satu olemaan suuri ja jalo ihminen, mutta en siltikään ymmärrä, jos ihmiseltä (akateemisesti koulutettu) ei löydy alkeellisiakaan käytöstapoja. Kyllä elämä olisikin liian helppoa, jos työpaikoilla ei olisi näitä nuri-nuri-vali-vali -työilmapiirin pilaajia. No, nyt kuulostan itse nuri-valilta. Muutoin oli mukavaa, kaikki muut kolmetoista ihmistä käyttäytyivät oikein mainiosti ja asiallisesti ja rakentavasti.