Elvytä, kuluta, tuhlaa

Talouskriisin kourissa taistelevan maamme kansalaishyveeksi yritetään päättäjien taholta nostaa tuhlaamista, jotta edes kotimarkkinat työllistäisivät väkeä. Luulen, että jokatapauksessa ne tuhlaavat, joilla on mitä tuhlata ja halu myös siihen. Sitten on niitä, joilla on suuri halu tuhlata, vaikkei heillä ole rahaa. He maksattavat lopulta laskunsa muilla: takaajilla, luotonantajilla ja veronmaksajilla. Sitten on niitä, joilla ei ole varaa tuhlata eivätkä sitä myöskään tee. He elävät vaatimatonta elämää tyytyen siihen. Yksi ryhmä, toivottavasti kasvussa oleva on se, joilla on varaa tuhlata, mutta he eivät halua tehdä sitä. Tässä ryhmässä on niitä vanhan liiton ihmisiä, joille säästäväisyys on hyve, joka on jo varmaan geeneissä peritty. He varautuvat aina pahan päivän varalle, koska he ovat nähneet sen pahan päivän jo monta kertaa. Yhtä monta kertaa he ovat siitä myös selvinneet oman taloudenhallintansa ansiosta.

Ilmasto-ongelmat ovat kasvattaneet uuden säästäjäihmistyypin. He eivät tuhlaa säästääkseen rahaa, vaan koska haluavat säästää maapallon luontoa ja samalla myös haluavat omaan elämäänsä uutta laatua. Tämän päivän Hesarin taloussivuilla kerrotaan amerikkalaisesta toimittajasta nimeltään Judith Levine, joka eli miehensä kanssa vuoden ostamatta mitään muuta kuin ruoan ja muun ihan välttämättömän. He käyttivät entisiä tavaroitaan ja vaatteitaan. Lainasivat kirjat ja levyt kirjastosta, kävivät ilmaisissa konserteissa ja viettivät aikaa ulkona. He löysivät iloa, virkistystä ja tarkoitusta muiden ihmisten seurasta. Tämä amerikkalainen pariskunta vietti mukavan vuoden elämällä juuri niin kuin tässä maailmassa ei saisi nyt elää. Amerikkalainen ja suomalainen unelma: jatkuva talouden kasvu ja elintason nousu ei toteudu tuollaisella käyttäytymisellä. Mutta, jos unelmana olisi terve, hyvinvoiva ihminen terveellä, hyvinvoivalla maapallolla, niin tällaisen pariskunnan pitäisi saada joku Nobel tai muu kunnianosoitus.

Sauli Niinistö toivoi, että verohelpotukset kohdennettaisiin lapsiperheille, jotka taatusti kantaisivat lisääntyneen ostovoimansa kauppaan. Kannatan lämpimästi ajatusta, mutta minulle tuli väkisinkin mieleen taas kerran, että tämän päivän Suomessa köyhimmänkin yksinhuoltajan perheessä lapset hukkuvat kammottavaan, turhaan krääsään. Näyttää siltä, että lapsiperheissä tarvittaisiin erityisiä logistisia tiloja ja järjestelmiä hallitsemaan valtaisia vaate- ja tavaramääriä. Suurin osa lasten tavarataivaista taidetaan rakentaa kaukaa, kaukaa valtamerten ja mantereiden läpi rahdatuilla tavaroilla. Tämä tietysti antaa hyvinvointia köyhiin maihin, mutta ympäristörasitus on suuri. Omituisinta mielestäni tässä lasten lahjomisessa on se, että he saavat palkinnoksi jonkin turhan tavaran, kun suostuvat syömään hampurilaista tai pizzaa. Samaan sarjaan kuuluu aamiaismurojen päällystäminen suklaalla, kalapalojen muotoilu satuhahmoksi tai juuston värjääminen taikajuustoksi. Samaan aikaan maailmassa kuolee 25 000 ihmistä päivässä huonon ravitsemustilan tai suoranaisen nälän vuoksi.