Talouden kriisistä

Luin juuri Sauli Niinistön ajatuksia laman hoidosta, ja hän oli sitä mieltä, että lamaa ei saa hoitaa kulutusta lisäämällä ilmasto-ongelman kustannuksella. Olen niin samaa mieltä vaikken hänen puolueestaan piittaakaan. Tosin Sauli onkin selvästä jo aika päiviä sitten hypännyt pois poikien kelkasta ja ajattelee ihan itsenäisesti. On uskomatonta, että viime vuoden suuri puheenaihe oli ilmasto ja sen hoitaminen kuntoon ja nyt hoetaan, että osta, osta ja osta.

Talouden kriisi ja työttömyyskin on kamala asia, mutta rikkaan länsimaisen maailman on aika ruveta järjestämään elämäänsä jonkun muun kuin tavaran varaan, muuten lapsenlapsemme eivät tällä klontilla pysty elämään. Tietävätköhän nämä hallituksen ihmiset mitä tekevät, toivottavasti. Hurjalta tuntuu se velkamäärä, jonka valtio joutuu ottamaan. Itse en koskaan ole ymmärtänyt sitä, että syödään enemmän kuin tienataan, otetaan velkaa vaikka vaatteiden ja taloustarvikkeiden ostoon tai käydään ravintolassa luottokortin limiitillä. Vielä vähemmän ymmärrän, että valtio ja kunnat syövät enemmän kuin tienaavat. Viime lamaa hoidettiin suurilla säästötalkoilla ja hirveällä työttömyydellä, mutta sen jälkeen valtion talous saatiin loistokuntoon, virhe vain oli siinä, että siitä lamasta esim. pankit eivät oppineet mitään. Velkaa velan päälle on annettu erityisesti nuorille, ymmärtämättömille ihmisille.

Viime vuosina olen katsellut nuorten ja vähän vanhempienkin touhuja ihmetelleen. Talot ovat kasvaneet entisaikojen kartanon kokoisiksi, isoja autoja on kaksittain pihassa, puutarhat rakennetaan saman tien valmiiksi samoin kuin kodin sisustus ja elektroniikka. Velaksi. Missä on odottamisen ilo? Kun haikailee ja säästää ja odottaa jotakin? Se mielihyvä, minkä saa siitä, ettei heti kaikki ole valmista? Puutarhaakin on ilo rakentaa hiljalleen, vuosien jopa vuosikymmenten ajan. Samoin kodin sisustusta ja varustusta. Nykyisellä tyylillä ei ole muuta kuin valtavat lainanlyhennykset odotettavissa.

Kun nuorena ottaa suuren velan, se on kuin menettäisi tulevaisuutensa, velka sitoo valinnanvapautta elämässä, esimerkiksi työpaikan ja paikkakunnan vaihtoa. Hyvä puoli on ehkä se, että laina hitsaa aviopuolisot yhteen paremmin kuin rakkaus ja lapset. Mutta, mitä jos elämä on helvettiä, eikä siitä voi hypätä pois, koska asunnon hinnat ovat laskeneet ja velkaa on enemmän kuin sille katetta?

Tällaisia asioita suren, kun itselläkin on lapset asuntovelkoineen ja työpaikkojen kohtalo on taas vaakalaudalla ihan kenellä vain.