Rouva Mikkosesta

Huono yö takanapäin, särki, enkä saanut oikein unta ensin, mutta aamustapäin olisi kyllä uni maittanut.

Illalla katsoin Arto Nybergiä, ja kyllähän se rouva Mikkonen osasi ärsyttää. Itse olen tehnyt lapsia seitsemänkymmentäluvulla ja tämä sama kotiäiti vastaan työäiti -keskustelu aina vaan jatkuu. Rouva Mikkosen jutussa tulee väkisinkin mieleen ex-rouva Mikkonen. Hän oli hyvin koulutettu, fiksu ihminen, joka jäi myös hoitamaan lapsia ja herra Mikkosta kotiin. Sitten, kun lapset olivat isoja ja äiti oli jättänyt työuransa tekemättä, niin herra Mikkonen löysi tämän uuden, (silloin) nuoren kampaajan, ja jätti vaimonsa kuin kissa paskan perseestään. Siinä sitten ex-rouva oli ilman kertyneitä eläkkeitä ja sosiaaliturvia. Myötätuntoa hän sai roppakaupalla, mutta se ei elätä eikä pidemmälle kanna. Näkemästäni päätellen luulen, että herra Mikkonen ei tätä nykyistä rouva Mikkosta kyllä jätä. Ei uskaltaisi, sillä hän ei varmaan siitä selviäisi hengissä. On siinä lyylissä sen verran räjähdysherkkyyttä.

Itse olen sitä mieltä, että totta kai ihan pienten ihmisten on parasta olla äidin kanssa kotona, jos äiti vaan jaksaa olla kotiäiti ja ennen kaikkea on varaa siihen. Olen myös nyt nähnyt omien lastenlasteni päiväkotihoitoa, ja täytyy sanoa, että he viihtyvät, kasvavat ja kehittyvät hienosti siellä. Parasta on tietysti kaverit ja tädit. Haittapuolena on tautitartunnat, mutta tavallaan siitä kehittyy vastustuskykyä tulevaa koulu-uraa varten. Lasten hoidossakäynti edellyttää sitten sitä, että arki-illat pysytään kotona, levätään ja ollaan yhdessä isän ja äidin kanssa, ja mennään ajoissa nukkumaan, että jaksetaan seuraavan päivän koitokset.