torstai 29. tammikuuta 2009

Sata, sostupo, sotakoulut, Merete Mazzarella

Tänään olen ollut vain aamusta pari tuntia töissä. Sen jälkeen luin huolellisesti Hesarin. Sitten kolahtikin postiluukusta sisään Kodin Kuvalehti ja Jyty, joten saatoin jatkaa lukemista sen sijaan, että olisin imuroinut ja silittänyt pyykkiä tai ylipäätänsä tehnyt jotain hyödyllistä. Lehdistä sain paljon ajattelemisen aihetta.

Ensin Sata-komiteasta kirjoittaa Hesarin pääkirjoituksessa ilmeisesti Janne Virkkunen. Otsikko kuuluu: "Sata-komitea jakoi köyhät autettaviin ja unohdettaviin". Ikävä kyllä tosiaan siltä näyttää, että pienituloisimmille ei uskalleta antaa omaa, vain heitä koskevaa korotusta työttömyysturvaan, kun pelätään, että ansiosidonnaisilla eläjät olisivat siitä katkeria. Itsestäni on ollut aina kovin murheellista, kun yksi köyhä vielä köyhempää kadehtii. Lapsilisien ja kotihoidon tuen sitominen indeksiin on tervetullut uudistus, mutta tarvitsevatko sitäkään kaikki ? Tämä on kysymys, johon ei varmasti uskalleta tarttua, vaikka kuinka järjetöntä onkin jakaa rahaa niille, joilla sitä on jo omiksi tarpeiksi. Lauri Ihalainen puolestaan valottaa Vieraskynässä sosiaalitupoa. Hän toteaa yksinkertaisesti, että jos Sata-komitean tarkoituksena oli ansioturvaa heikentämällä rahoittaa perusturvaa, niin.....Hohhoijaa, vaikeata on.

Puolustusvoimien uutisia eilen oli alokkaiden suuri keskeyttämisprosentti. Pojat ovat liian huonossa fyysisessä kunnossa, eivät jaksa nousta aamulla niin aikaisin ylös, eivät kestä kuria, ikävöivät tyttöystävää tai äitiä. Mitäs tästä pitäisi tuumia? Ehkä sinne Natoon on pakko pikkuhiljaa liittyä, kun Suomen pojista on tullut tällaisia lötköpötköjä. No, mahtaako vika olla kotihoidossa vai päiväkotihoidossa? Mitä mieltä mahtaa tästä olla "kotikenraali" rouva Mikkonen?

Kodin Kuvalehdessä on Merete Mazzarellan haastattelu. Ihanaa, hänen uusimmassa kirjassaan Illalla pelataan Afrikan tähteä, käsitellään anoppien ja miniöiden suhteita ilmeisen reippaalla tyylillä. Laitan heti, kun lopetan tämän kirjoittamisen, kirjastoon varauksen kirjasta. Hän kertoo kuinka hänen ex-miniänsä houkutteli hänestä esiin pikkusieluista ärtymystä. Hän tunsi muuttuvansa pakastehaueksi miniän seurassa. Sitten hän kertoi miniän käyttäytymisestä hänen luonaan: miniä näytti joka aamu hapanta naamaa, ei pitänyt hänen lahjoistaan eikä ruuistaan, eikä salannut sitä. Merete toteaa, että isänäidit häviävät äidinäideille isoäitikilpailussa. Jo tätä artikkelia lukiessani hykertelin, koska siinä on niin paljon tuttua asiaa, ja sellaista mitä ei uskalla ääneen puhua, kun rupeaa tuntemaan itsensä niin huonoksi ihmiseksi.

Jyty -lehdessä puolestaan kerrotaan, kuinka lasten huostaanotot lisääntyvät jatkuvasti. Siinä valossa meillä kaikilla: miniöillä, anopeilla, äideillä, isoäideillä riittää kosolti työtä ja lapsia rakastettavaksi. Tykätään me toisistamme tahi ei.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti